Ei ole kakkonen edeltäjänsä veroinen - Iron Man 2 (**)
Odotin Iron Manin kakkososaa ristiriitaisin tuntein - pidin nimittäin todella paljon pari vuotta sitten ilmestyneestä Iron Man ykkösestä ja sen Robert Downey Jr:n avulla tuomasta raikkaasta tuulahduksesta sarjakuviin perustuvien elokuvien joukkoon. Toisaalta siis odotin kakkososaa, mutta toisaalta pelkäsin, että se saattaisi pahimmassa tapauksessa olla vain vanhan lämmittelyä.
Ja niinhän siinä kävi: Iron Man 2 ei yllä edeltäjänsä tasolle millään kriteereillä.
Tony Stark/Iron Man (Downey) on nyt virallisesti koko maailman suojelija ja maailmanrauhan tuoja. Mutta hänen ihmepukuaan havittelevat käyttöönsä myös muut tahot: Yhdysvaltain sotavoimat kun haluaa sen omaan käyttöönsä toisen asesuunnittelijan, Justin Hammerin (Sam Rockwell) avulla. Toisaalla kaukana Venäjällä Starkin isälle aikanaan työskennelleen fyysikon poika Ivan (Mickey Rourke) [miksi muuten Hollywood -elokuvissa kaikki venäläiset aina ovat Ivaneja?] saa käsiinsä isänsä piirustukset - ja rakentaa itselleen Iron Man -puvun pienillä muutoksilla.
Samalla Stark pitää yllä kuvaa hyvin menestyvästä miehestä, mutta todellisuudessa hänen rinnassaan oleva generaattori alkaa ottaa veroaan - sen polttoaineena toimiva paladium kun on myrkyllistä. Mies alkaa lähestyä kuolemaa kovaa vauhtia ja nimittää seuraajakseen Stark Industriesin johtoon topakan assistenttinsa Pepper Pottsin (Gwyneth Paltrow). Samoihin aikoihin firmaan ilmestyy silmää miellyttävä uusi assistentti Natalie (Scarlett Johansson).
Loppupuolella ihmetellään isä-poika -suhdetta, taistellaan Iron Man -puvuissa ja kostetaan kaikille, räjäytellään kaikkea mahdollista ja mennään niin hirvittävää vauhtia, ettei vanhan silmät enää pysy mukana. Sekamelskaksi siis menee. Mietityttää, että miksi nykyisin kaikki toimintakohtaukset pitää tehdä niin sekaviksi? Että vauhti korvaa laadun? Hauskoja kohtauksia toki Iron Man 2:ssakin on ja muutaman kerran huomasin typerästi virnuilevani leffateatterin pimeydessä.
Downey Jr. on edelleenkin mies paikallaan, mutta hieman on hänkin menettänyt iskuaan ensimmäisestä Iron Manista. Johansson on sähäkkä mimmi toimintakohtauksissa, puhuu vähän, mutta toimii sitäkin enemmän, ja hänelle huvittavan kontrastin antaa Happy Hogan (ohjaaja Jon Favreau). Oli jotenkin outoa nähdä yleensä niin sympaattinen Rockwell täydellisen niljakkeen roolissa.Terrence Howardin on Rhodeyn roolissa korvannut Don Cheadle, joka toimii roolissaan ihan pätevästi, eikä näyttelijän vaihto häiritse.
Lopputekstien jälkeen muuten pohjustetaan taas uutta Marvel -elokuvaa, jota minä ainakin odotan ihan mielenkiinnolla, sillä kyseessä on yksi omia suosikkejani Marvel -teinivuosiltani.
Tuomio: *****
F A C T F I L E:
Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Theroux, perustuu Stan Leen luomaan Marvelin sarjakuvaan
Pääosissa: Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Scarlett Johansson, Mickey Rourke, Don Cheadle, Sam Rockwell, Samuel L. Jakson
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: toiminta
Ensi-ilta: 5. toukokuuta 2010
IMDb
Traileri: täällä
Photo Credit: Francois Duhamel
Copyright: © 2010 MVLFFLLC. TM & © 2010 Marvel. All Rights Reserved.
Ja niinhän siinä kävi: Iron Man 2 ei yllä edeltäjänsä tasolle millään kriteereillä.
Tony Stark/Iron Man (Downey) on nyt virallisesti koko maailman suojelija ja maailmanrauhan tuoja. Mutta hänen ihmepukuaan havittelevat käyttöönsä myös muut tahot: Yhdysvaltain sotavoimat kun haluaa sen omaan käyttöönsä toisen asesuunnittelijan, Justin Hammerin (Sam Rockwell) avulla. Toisaalla kaukana Venäjällä Starkin isälle aikanaan työskennelleen fyysikon poika Ivan (Mickey Rourke) [miksi muuten Hollywood -elokuvissa kaikki venäläiset aina ovat Ivaneja?] saa käsiinsä isänsä piirustukset - ja rakentaa itselleen Iron Man -puvun pienillä muutoksilla.
Samalla Stark pitää yllä kuvaa hyvin menestyvästä miehestä, mutta todellisuudessa hänen rinnassaan oleva generaattori alkaa ottaa veroaan - sen polttoaineena toimiva paladium kun on myrkyllistä. Mies alkaa lähestyä kuolemaa kovaa vauhtia ja nimittää seuraajakseen Stark Industriesin johtoon topakan assistenttinsa Pepper Pottsin (Gwyneth Paltrow). Samoihin aikoihin firmaan ilmestyy silmää miellyttävä uusi assistentti Natalie (Scarlett Johansson).
Loppupuolella ihmetellään isä-poika -suhdetta, taistellaan Iron Man -puvuissa ja kostetaan kaikille, räjäytellään kaikkea mahdollista ja mennään niin hirvittävää vauhtia, ettei vanhan silmät enää pysy mukana. Sekamelskaksi siis menee. Mietityttää, että miksi nykyisin kaikki toimintakohtaukset pitää tehdä niin sekaviksi? Että vauhti korvaa laadun? Hauskoja kohtauksia toki Iron Man 2:ssakin on ja muutaman kerran huomasin typerästi virnuilevani leffateatterin pimeydessä.
Downey Jr. on edelleenkin mies paikallaan, mutta hieman on hänkin menettänyt iskuaan ensimmäisestä Iron Manista. Johansson on sähäkkä mimmi toimintakohtauksissa, puhuu vähän, mutta toimii sitäkin enemmän, ja hänelle huvittavan kontrastin antaa Happy Hogan (ohjaaja Jon Favreau). Oli jotenkin outoa nähdä yleensä niin sympaattinen Rockwell täydellisen niljakkeen roolissa.Terrence Howardin on Rhodeyn roolissa korvannut Don Cheadle, joka toimii roolissaan ihan pätevästi, eikä näyttelijän vaihto häiritse.
Lopputekstien jälkeen muuten pohjustetaan taas uutta Marvel -elokuvaa, jota minä ainakin odotan ihan mielenkiinnolla, sillä kyseessä on yksi omia suosikkejani Marvel -teinivuosiltani.
Tuomio: *****
F A C T F I L E:
Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Theroux, perustuu Stan Leen luomaan Marvelin sarjakuvaan
Pääosissa: Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Scarlett Johansson, Mickey Rourke, Don Cheadle, Sam Rockwell, Samuel L. Jakson
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: toiminta
Ensi-ilta: 5. toukokuuta 2010
IMDb
Traileri: täällä
Photo Credit: Francois Duhamel
Copyright: © 2010 MVLFFLLC. TM & © 2010 Marvel. All Rights Reserved.