Elokuva-arvostelu: Hanna (2011)


Joe Wright on ohjannut upean Sovituksen (Atonement, 2007), kauniin Ylpeys ja ennakkoluulon (Pride and Prejudice, 2005) ja keskinkertaisemman The Soloistin (2009) - kaikki draamoja. Hannassa hän ottaa rohkeasti käsittelyynsä toimintaelokuvan ja tuloksena on Tom Tykwerin vuonna 1998 ohjaaman Juokse Lola juokse (Lola rennt) kaltainen rytmikäs ja otteessaan pitävä toimintajännäri. Mikä vielä tekee Hannasta suomalaiselle mielenkiintoisen, on se, että elokuva on osittain kuvattu Kuusamossa ja Kemijärvellä.

Hanna (Saoirse Ronan) on isänsä Erikin (Eric Bana) kanssa Lapin erämaassa asuva teinityttö, josta isä on vuosien varrella koulinut maailmanluokan tappajan. Tyttö osaa useaa kieltä, metsästää riistaa henkensä pitimiksi ja suojelee itseään hyökkäyksiltä. Mutta mitä hän ei osaa, on elää tavallisessa maailmassa tavallisen ihmisen elämää.

Koko Hannan eliniän Erikin kohteena on ollut hänen entinen työtoverinsa Marissa (Cate Blanchett), jota isä ja tytär lähtevät etsimään tähtäimeensä siinä vaiheessa, kun isällä ei ole enää mitään opetettavaa tyttärelleen. Ja niin Hanna heitetään keskeltä erämaata suureen ja ihmeelliseen maailmaan, jossa hänen on pärjättävä omillaan, ja siinä sivussa tehtävä selvää Marissasta.

Hannan askeleita siivittää elokuvassa eteenpäin tehokas rytmi, minkä avulla paikoitellen hieman heppoisasta käsikirjoituksesta on saatu aikaan viihdyttävä toimintatrilleri. Wright hoitaa homman toiminnallisena ohjaajana oikein näpsäkästi ja sen lisäksi hän sovittaa kauniisti mukaan nuoren tytön kasvutarinan, myös sen humoristisempaa puolta. Hanna ei ole otsa kurtussa tehtyä toimintadraamaa, mutta se ei myöskään ole toimintaa sen aivottomimmasta päästä. Lisäksi Hanna on hahmona täydellisen ihastuttava.

Nuori Ronan vakuutti jo Sovituksessa ja se jälkeen Peter Jacksonin Lovely Bonesissa sekä Peter Weirin The Way Backissa. Tytössä ja hänen tiukan sinisissä silmissään on sellaista maanläheistä otetta ja vahvuutta, mikä puuttuu monilta muilta nuorilta nykynäyttelijöiltä. Hän tuntuu ottavan työnsä vakavasti ja se myös näkyy työn laadussa, sillä ilman Ronanin karismaa Hanna tuskin olisi aivan yhtä otteessan pitävä kuin mitä se nyt on.
★★★★★

Alkuperäinen nimi: Hanna
Ohjaus: Joe Wright
Käsikirjoitus: Seth Lochhead, David Farr
Pääosissa: Saoirse Ronan, Eric Bana, Cate Blanchett, Tom Hollander
Valmistusmaa: USA / UK / Saksa 2011
Genre: toiminta / rikos
Ikäraja: 15
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>