Neil Burgerin Rajaton - Limitless (2011) (***)


Yleisesti vallalla on käsitys, että käytämme hyväksemme vain murto-osaa aivojemme kapasiteetista. Millaista elämä olisi, jos saisimmekin käyttöön aivojemme koko potentiaalin? Kysymystä pohti Alan Glynn tieteisromaanissaan The Dark Fields, ja Rajaton on Neil Burgerin (Silmänkääntäjä - The Illusionist) tämän romaanin pohjalta ohjaama vauhdikas laatutrilleri.

Eddie Morra (Bradley Cooper) on kirjailijaksi haikaileva luuseri, jonka kirja ei tahdo edistyä ja tyttöystävä Lindy (Abbie Cornish) päättää jatkaa elämäänsä ilman Eddietä. Miehen elämä polkee paikallaan ja parransänki näyttää päivä päivältä epäsiistimmältä. Sitten hän törmää kadulla entisen vaimonsa veljeen (Johnny Whitworth), joka tutustuttaa hänet käänteentekevään tieteelliseen keksintöön, lääkkeeseen, jonka avulla aivojen koko kapasiteetti voidaan ottaa käyttöön.

Pieni kirkas nappi NZT:ta ja Eddie on kuin uusi mies. Cooperin sinisten silmien takana raksuttaa ja lujaa, kun Eddien aivot hurahtavat käyntiin täysteholla - mies muistaa lukemiaan asioita vuosien takaa, oppii uusia kieliä ja analysoi matemaattisia malleja kuin vettä vaan. Eddien räjähdysmäinen ponnahdus taloudellisiin sisäpiireihin tulee vanhalle kastille täysin yllätyksenä, eivätkä he ehdi tajuta, mikä heihin iski. He, mukaan lukien Robert De Niron esittämä rahamies, ovat auttamattomasti ulkona Eddien ylitehokkaasta, yliälykkäästä maailmasta. NZT kuitenkin vaikuttaa huumeen lailla, ja kun tiedon ja sitä kautta vallan makuun on päässyt, sitä on aina vain saatava lisää.

Elokuvan visuaalinen tyyli on linjassa elokuvassa esiintyvän huumeen vaikutuksen kanssa. NZT saa kaiken näyttämään kirkkaammalta, selkeämmältä ja värikkäämmältä, kun taas normaali elämä näytetään nuhjaantuneemmissa sävyissä. Vauhdikkaat ja tyylikkäät kamera-ajot pitkin katuja kuvaavat Eddien ylikierroksilla käyvää elämää, hetkiä, jolloin hän tuntuu liitävän harmaan massan, meidän kaikkien tavallisten tallaajien yläpuolella.

Rajaton antaa aiheen lähes yliluonnollisia kykyjä antavan lääkkeen/huumeen käytön moraaliseen tutkiskeluun, mutta se ei pyri missään vaiheessa antamaan katsojalle valmista vastausta siitä, onko Eddien toiminta oikein vai väärin. Siksi loppuratkaisu vaikuttaa yllättävän tyydyttävältä.

Kauniina poikana tunnetun Cooperin moni-ilmeinen roolisuoritus nostaa miehen statusta laadukkaana näytelijänä. Hänen muutoksensa rähjäisen luuserin, supersulavan pörssihain ja vieroitusoireista kärsivän huumeaddiktin välillä liukuu sulavasti ja vailla ponnisteluja. De Niro puolestaan tuntuu olevan sivuroolissaan hieman hukassa.

Rajaton sivuaa mielenkiintoisella tavalla tehokkuutta palvovaa nyky-yhteiskuntaa. Voisiko NZT olla uusi Viagra, jonka avulla aivokäyrät saataisiin nousuun? Oikeassa maailmassa ei, sillä tutkijat kumoavat uskomuksen siitä, että yleensäkään käyttäisimme vain murto-osaa aivokapasiteetistamme. Ajatus ylivoimaisen aivotoiminnan mahdollistavasta lääkkeestä on kuitenkin äärimmäisen kiehtova.

Juttu julkaistu alunperin Episodissa #4/2011

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Limitless
Ohjaus: Neil Burger
Käsikirjoitus: Leslie Dixon, perustuu Alan Glynnin romaaniin
Ääniosissa: Bradley Cooper, Robert De Niro, Abbie Cornish
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: trilleri
Ikäraja: 15
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>