Kotona katseltua: Orpokoti (2007) (****)


Kauhuelokuville karaistuminen -projektini jatkuu! Katsoin jokin aika sitten elokuvan The Others (juttu täällä) ja sen yhteydessä minua suositeltiin katsomaan myös espanjalais-meksikolainen Orpokoti. Satuin sitten löytämään elokuvan teräväpiirtona kirjastosta ja päätin uskaltautua katsomaan sen. Hyvä niin, sillä Orpokoti paljastui kauniiksi, joskin hyvin hyvin surulliseksi kauhudraamaksi. Olenkin alkanut miettiä, että mitenkähän monta hyvää elokuvaa minulta on jäänyt katsomatta pelkästään sen takia, että niihin on lätkäisty genreksi "kauhu"?

Orpokoti on tarina Laurasta (Belén Rueda) ja hänen paluustaan aikuisena orpokotiin, jossa hän on elänyt lapsena. Mukana muuttavat Lauran mies Carlos (Fernando Cayo) ja pieni adoptoiduksi paljastuva Simon (Roger Princep). Laura haluaa avata rakennuksen uudelleen ja perustaa sinne hoitolan vammaisille lapsille.

Lapsena Laura itse adoptoitiin ja hän sai oikean kodin, mutta kaikki hänen lapsuudenystävänsä orpokodista eivät olleet yhtä onnekkaita. Uudessa kodissa Simon alkaa leikkiä mielikuvituskavereiden kanssa, sitten yllättäen katoaa ja lopulta Laurakaan ei enää ole varma, mikä on mielikuvitusta ja mikä totta.

Orpokoti on pääasiassa jännittävillä elementeillä höystetty draama äidin huolesta lapsestaan. Koko tarina kun nivoutuu äidin huoleen ja tuskaan. Tämä draamallinen komponentti kantaa läpi koko tarinan tehden siitä kauniin, syvällisen ja surullisen. Jännittävyyttä tarinaan tuo historian ja nykyisyyden yhteen liittävän palapelin ratkaiseminen.

Yleensä kauhutarinoiden lapset ovat äärimmäisen pelottavia, Orpokodissa oikeastaan ainoastaan yläkuvassakin näkyvä huppupäinen lapsi oli creepy, muut eivät niinkään.

Orpokoti sai julkaisuvuonnaan useita palkintoja ja esimerkiksi elokuvan Barcelonassa syntynyt ohjaaja J.A. Bayona palkittiin "Espanjan Oscarilla" eli Goya -palkinnolla parhaana uutena ohjaajana.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Alkuperäinen nimi: El orfanato
Ohjaus: Juan Antonio Bayona
Käsikirjoitus: Sergio G. Sánchez
Pääosissa: Belén Rueda, Fernando Cayo, Roger Princep, Montserrat Carulla
Valmistusmaa: Meksiko / Espanja 2007
Genre: draama, kauhu, trilleri
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>