The Hangman's Joke

Kymmenen vuoden aikana nyt jo viidenteen osaansa ehtineessä Fast & Furious -sarjassa ei näy hidastumisen merkkejä. Fast & Furious 5 on aikaisemmille osille ominaiseen tapaan bensankatkuinen ja adrenaliinintäytteinen, mutta se -yllättävää kyllä- ei ole menettänyt otettaan eikä kaverihuumorin ryydittämää viehätystään. Jatkoakin vihjaillaan olevan edelleen tiedossa. Fast & Furious 5 jatkuu siitä, mihin edellinen elokuva päähenkilöt jätti. Hyväsydäminen rikollinen Dominic Toretto ( Vin Diesel ) on matkalla vankilaan kärsimään 25 vuoden tuomiotaan, kun hänen ystävänsä, entinen FBI-agentti Brian O’Conner ( Paul Walker ) ja sisarensa Mia ( Jordana Brewster ) saapuvat moottorit ärjyen pelastamaan päivän. Etsintäkuulutettujen karkulaisten matka käy Rio de Janeiron rähjäisiin faveloihin, missä he ryöstävät pari paikalliselle rötösherra Reyesille ( Joaquim de Almeida ) kuuluvaa luksusautoa ja päätyvät tämän suurennuslasin alle. Rioon saapuu myös FBI:n erikoisasiantuntija Hobb

Brittiläisen Kazuo Ishiguron kiiteltyyn romaaniin perustuva Ole luonani aina on yhtä aikaa kauhistuttava ja kaunis elokuva. Se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja kateudesta kiedottuna järkyttävän salaisuuden -määrätyn kohtalon- ympärille. Vakavana draamana alkava elokuva yllättää aiheesta tietämättömän hienosävyisellä genren muutoksella. Mark Romanekin ( Tunnin kuva ) ohjaama Ole luonani aina kertoo Kathysta ( Carey Mulligan ), Ruthista ( Keira Knightley ) ja Tommysta ( Andrew Garfield ), jotka kasvavat yhdessä ja elävät koko lapsuutensa ulospäin aivan tavalliselta vaikuttavassa Hailshamin sisäoppilaitoksessa. Aikuisuuden kynnyksellä he kuitenkin saavat selville kylmäävän totuuden tulevaisuudestaan ja se varjostaa jokaisen elämää loppuun saakka. Elokuvasta on äärimmäisen hankala kertoa pilaamatta tarinan jännitettä, joka luo sen hahmojen ylle surullisuuden hunnun. Synkän taustatarinan etualalla kulkevat rakkaus, mustasukkaisuus ja kateus, inhimilliset sävyt, mutta katsoja alk

Duncan Jonesin vuonna 2009 ohjaama Moon (josta juttu täällä ) oli erittäin hieno esikoistyö, jolla ohjaaja piirsi nimensä minun mieleeni kertalinttuulla. Siksipä odotukset olivatkin melkoisen korkealla hänen seuraavan ohjaustyönsä Source Coden osalta. Source Code kertoo Colter Stevensista ( Jake Gyllenhaal ), sotilaasta, joka yllättäen kesken Afganistanin keikan herääkin itselleen vieraassa kehossa, kauniin naisen ( Michelle Monaghan ) kanssa junassa matkalla kohti Chicagoa. Junassa, joka piakkoin räjähtää terroristin asettaman pommin takia. Räjähdyksen jälkeen Stevens palaa omaan kehoonsa, joka on jumissa lentokoneen (??) raadossa jossakin päin maailmaa. Missä, siitä Stevensillä ei ole mitään tietoa, ja hänen ainoa yhteytensä ulkomaailmaan onkin vain toinen sotilas, Colleen Goodwin ( Vera Farmiga ), joka puhuu hänelle tietokoneen välityksellä. Stevensin tehtäväksi on annettu selvittää, kuka asensi pommin Chicagon junaan ja hänet lähetetään takaisin saman ihmisen kehoon, t

27. toukokuuta elokuvaensi-iltaan tulee Stephen Frearsin ( The Queen ) ohjaama Tamara Drewe . Elokuva pohjautuu Posy Simmondsin kirjoittamaan samannimiseen sarjakuvaromaaniin, jonka päätin lukaista ennen elokuvan näkemistä. Tamara Drewe kertoo pienestä kyläyhteisöstä Englannin maaseudulla. Beth Hardiman pitää kirjailijamiehensä Nicholasin kanssa yllä täyden palvelun majataloa, johon niin aloittelevat kuin jo julkaisseetkin kirjailijat voivat tulla kirjoittamaan kaikessa rauhassa. Rauhan rikkoo naapuriin saapuva kuvankaunis kolumnisti Tamara Drewe, joka pistää pään pyörälle jokaiselta kyläläiseltä sukupuoleen katsomatta. Tamara Drewe poikkeaa perinteisestä sarjakuvasta suuresti, sillä runsaalla tekstimäärällään se on enemmänkin kuvitettu romaani kuin sarjakuva. Maaseudun ihmissuhteiden kiemurat on kuitenkin kirjoitettu niin ihastuttavan toimivalla tavalla, että kirjan lukee hujauksessa (omassa tapauksessani "hujaus" oli viisi autossa istuttua tuntia matkalla Pohjois-Sa

Jänniä nämä sarjat, joiden kaudet ovat vain 12 jakson mittaisia. Yksi kausi hujahtaa läpi niin, ettei sitä meinaa edes huomata! True Bloodin kakkoskausi on nyt katsottu ja joudun jäämään odottelemaan kolmoskauden saamista käsiini, sen verran tämä sarja kuitenkin katsojansa koukuttaa ;-) Varsinkin kun kakkoskausi jätettiin kutkuttavaan cliffhangeriin aivan samoin kuin sarjan jaksotkin usein. En ole sitten Lostin pahemmin katsonut cliffhangereilla varustettuja sarjoja, sillä viime aikoina katsomani Supernatural, Buffy ja Angel ovat olleet kaikki siinä mielessä "helppoja", että niiden jaksot ovat yleensä yksittäisempiä - taustatarina jatkuu, mutta jokaisessa on oma seikkailunsa. True Blood suorastaan pakottaa katsomaan seuraavankin jakson! True Bloodin kakkoskaudella mukaan tulee erityinen mauste tuhat vuotta vanhan vampyyrisheriffi Ericin ( Alexander Skarsgård ) saadessa näkyvämmän roolin. Hänen ja vampyyrinä kokemattomamman Billin ( Stephen Moyer ) "taistelu&quo

Vampyyrisarjojen seuraaminen jatkuu tässä osoitteessa. Buffy, vampyyrintappajan ja Angelin jälkeen käsittelyyn lähti paljon kohua herättänyt True Blood . Ykköskausi on nyt katseltu ja olen mielipiteeni kanssa vielä hieman ristiriitainen. Sarja kyllä koukutti, mutta paljon siinä oli asioita, jotka pidemmän päälle ärsyttivät. Olen tosin kuullut, että kakkoskaudesta eteenpäin homma hieman muuttuisi, ja luotan intuitiooni ja jatkan katselua ykköskauden jälkeenkin. True Blood kertoo Louisianassa sijaitsevasta pikkukaupungista nimeltä Bon Temps. Siellä asustaa ajatuksia lukemaan pystyvä tarjoilija Sookie Stackhouse ( Anna Paquin ) veljensä Jasonin ( Ryan Kwanten ) ja isoäitinsä ( Lois Smith ) kanssa. Heti sarjan alussa Sookie tapaa mystisen tumman Billin ( Stephen Moyer ), joka paljastuu vampyyriksi. True Bloodissa vampyyrit ovat tulleet ulos arkuistaan ja ovat nyt osa yhteiskuntaa. Tämä on ollut synteettisen veren, True Bloodin, keksimisen ansiota, sillä näin vampyyrien ei tarv

Fanityttö minussa hypähti jokin aika sitten, kun sain kuulla Marvelin sarjakuvatehtaalta seuraavaksi saapuvasta Thor-filmatisoinnista, sillä tämä popularisoitu sarjakuvaversio ukkosenjumalasta oli suuria Marvel-suosikkejani nuorena. Näin elokuvan viime viikolla lehdistönäytöksessä ja voin sanoa, että se sama fanityttö minussa hypähti innosta uudestaan. Varsinainen arvio on luettavissa lähiaikoina uudesta Episodista, mutta sen verran sanon, että Thor on laadullisesti samaa tasoa kuin ensimmäinen Iron Man . Ja Chris Hemsworth on täydellinen Thor ♥ Thor 3D:nä teattereissa ke 4.5.

Kävin katsomassa jokin aika sitten Francis Lawrencen ohjaaman elokuvan nimeltä Vettä elefanteille (siitä juttu täällä ). Olin kuullut, että alkuteos, johon elokuva pohjautuu, olisi todella hyvä, ja elokuvan jälkeen olikin pakko etsiä kirja käsiini. Sara Gruenin Vettä elefanteille eroaa hieman elokuvaversiosta, mutta ei kuitenkaan paljoa. Elokuva on siis kirjalle hyvin uskolliseen tapaan tehty. Mutta missä nämä kaksi teosta eroavat toisistaan, on kertomuksen intensiivisyys ja elävyys - alkuteos on aivan upea kuvaus sirkuselämästä, mutta toisaalta myös vanhenemisen mukanaan tuomista ongelmista. Kun elokuvassa ikääntynyt Jacob Jankowski nähdään vain hetken aikaa alussa ja lopussa, kirja seuraa koko matkan ajan vuorotellen vanhainkodissa poikaansa odottelevaa Jacobia ja hänen muisteluidensa kautta vuosikymmenten takaista aikaa sirkuskolonnan mukana. Tämä tiukempi yhteys tekee tarinasta jotenkin paljon vaikuttavamman, toisaalta surumielisemmän, sillä kirjan tarina on kuitenkin vanh

Heinäkuussa 13. päivä saa ensi-iltansa Harry Potter -sarjan viimeinen osa, Kuoleman varjelukset, osa 2 . Elokuva julkaistaan sekä 2D- että 3D-formaateissa. Eeppisessä loppuhuipentumassa taistelu velhomaailman hyvien ja pahojen voimien välillä kärjistyy avoimeksi sodaksi. Kun panokset ovat korkeammalla kuin koskaan, kukaan ei ole turvassa. Ja juuri Harry saattaa joutua tekemään äärimmäisen uhrauksen dramaattisessa viimeisessä taistelussa Voldemortia vastaan. Kaikki päättyy tähän. Elokuvassa “ Harry Potter ja kuoleman varjelukset – Osa 2 ” Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson palaavat Harry Potterin, Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin päärooleihin. Nimekkäässä tähtikaartissa nähdään myös Helena Bonham Carter, Jim Broadbent, Robbie Coltrane, Warwick Davis, Tom Felton, Ralph Fiennes, Michael Gambon, Ciarán Hinds, John Hurt, Jason Isaacs, Matthew Lewis, Gary Oldman, Alan Rickman, Maggie Smith, David Thewlis, Emma Thompson, Julie Walters ja Bonnie Wright . Tänään jul

Kun asiassa yhdistyy jopa kolme omaa sydäntä lähellä olevaa asiaa, on se silloin pakko kertoa myös muille. Hifi-kaiuttimia valmistavan Genelecin facebook -sivulla oli linkki videoon, jossa Nightwish-yhtyeen Marco Hietala ja Tuomas Holopainen kertovat uuden Nightwish-levyn teosta ja siitä, kuinka levystä tuleekin samalla elokuva. Kuulostaa vallan mielenkiintoiselta! Nightwish on itselleni yksi niitä bändejä, joiden musiikkia olen kuunnellut ja uraa seurannut ihan ensimmäisestä levystä lähtien. Vuosia sitten rakastin bändin musiikkia suurin piirtein yli kaiken muun (musiikin siis), mutta kuten niin usein käy, pikkuhiljaa innostus laimenee perustykkäämiseksi. Koskaan en kuitenkaan ole lopettanut Nightwishin musiikista tykkäämisestä, vaikka levyjä en viime aikoina olekaan suuresti kuunnellut. Viime levyllä Nightwishin musiikki oli muuttunut jo niin mahtipontiseksi, että tuntui kuin olisi kuunnellut elokuvan soundtrackia - ja siitähän onkin luonnollinen siirtymä sitten tehdä kokonain

Yleisesti vallalla on käsitys, että käytämme hyväksemme vain murto-osaa aivojemme kapasiteetista. Millaista elämä olisi, jos saisimmekin käyttöön aivojemme koko potentiaalin? Kysymystä pohti Alan Glynn tieteisromaanissaan The Dark Fields , ja Rajaton on Neil Burgerin ( Silmänkääntäjä - The Illusionist ) tämän romaanin pohjalta ohjaama vauhdikas laatutrilleri. Eddie Morra ( Bradley Cooper ) on kirjailijaksi haikaileva luuseri, jonka kirja ei tahdo edistyä ja tyttöystävä Lindy ( Abbie Cornish ) päättää jatkaa elämäänsä ilman Eddietä. Miehen elämä polkee paikallaan ja parransänki näyttää päivä päivältä epäsiistimmältä. Sitten hän törmää kadulla entisen vaimonsa veljeen ( Johnny Whitworth ), joka tutustuttaa hänet käänteentekevään tieteelliseen keksintöön, lääkkeeseen, jonka avulla aivojen koko kapasiteetti voidaan ottaa käyttöön. Pieni kirkas nappi NZT:ta ja Eddie on kuin uusi mies. Cooperin sinisten silmien takana raksuttaa ja lujaa, kun Eddien aivot hurahtavat käyntiin täysteho

Tasa-arvoinen palkkaus sukupuolesta riippumatta ei ole tänä päivänäkään itsestäänselvyys, mutta vuonna 1968 oli tavallista, että naiset saivat työstään huomattavasti miehiä huonompaa palkkaa pelkästään sen takia että olivat naisia. Tänä keväänä Artisokka-festivaaleilla nähty, Nigel Colen ohjaama Tehtaan tytöt - Made in Dagenham on tarina taistelusta tasa-arvoisen palkkauksen puolesta. Pilke silmäkulmassa tehtynä kylläkin. Tavallinen työläisnainen, Rita O’Grady ( Sally Hawkins ) antaa äänen Dagenhamissa sijaistsevan Fordin autotehtaan naisille, jotka vaativat parannuksia työolosuhteisiinsa. Pyrkimystensä tiellä naisilla on vastassaan niin omat aviomiehensä kuin suuret yritysjohtajat, ja naisilta uhataan viedä kaikki. Ääni kuitenkin kuuluu työministeri Barbara Castlen ( Miranda Richardson ) kansliaan asti ja saa pari vuotta myöhemmin aikaan lakimuutoksen Iso-Britanniassa, ja myöhemmin monissa muissa länsimaissa. Tositapahtumiin perustuva Made in Dagenham on inspiroiva komedia pyr

Espanjalaisen Oskar Santosin esikoisohjaus Muiden hyväksi on sairaalamiljööseen sijoittuva kertomus rakkaudesta, yksinäisyydestä ja henkilökohtaisesta uhrautumisesta. Diego ( Eduardo Noriega ) on vakavasti sairaiden ja loukkaantuneiden osastolla työskentelevä lääkäri, joka on upottanut kykynsä tuntea empatiaa potilaitaan kohtaan syvälle sisimpäänsä, sillä kuoleviin potilaisiin kiintyminen aiheuttaa eron hetkellä liiallista tuskaa. Hänen oma elämänsä on luisumassa käsistä, sillä ero vaimosta ( Cristina Plazas ) uhkaa erottaa hänet myös teini-ikäisestä tyttärestä Ainhoasta ( Clara Lago ). Sitten sairaalaan tuodaan itsemurhaa yrittänyt, viimeisillään raskaana oleva Sara ( Angie Cepeda ). Kun Saran miesystävä Armand ( Carlos Leal ) ampuu ensin Diegoa ja sitten itsensä, lääkärin elämä saa kokonaan uuden suunnan, sillä hän saa tapahtumassa yliluonnollisen lahjan -tai kirouksen. Lopulta hän joutuu tekemään kivuliaan päätöksen suojellakseen rakkaimpiaan. Elokuvan on tuottanut maineikas e

Sara Gruenin romaaniin pohjautuva Vettä elefanteille on tarina sirkuksen mukana kiertävistä ja sen sykkeessä elävistä ihmisistä, niistä jotka todella rakastavat tekemäänsä, ja niistä, jotka rakastavat tekemäänsä rahaa. Elokuvan on ohjannut Francis Lawrence , jonka käsistä on aikaisemmin lähteneet mm. Keanu Reevesin tähdittämä asiallinen sarjakuvafilmatisointi Costantine (2005) sekä maailman viimeisestä ihmisestä koirineen kertova I am Legend (2007). Iäkäs Jacob ( Hal Holbrook ) seisoo kiinni menneen sirkuksen portilla yömyöhällä ja harmittelee sitä, että ei nähnyt itse show'ta. Hyväsydäminen sirkuksenjohtaja Charlie ( Paul Schneider ) ottaa äijän talteen ja saa siitä palkinnoksi kuulla uskomattoman tarinan vuosikymmenten takaa. Tuolloin nuori Jacob ( Robert Pattinson ) jää orvoksi ja joutuu jättämään eläinlääkäriopintonsa kesken. Sattuman kautta hän päätyy töihin sirkukseen, missä hänen tietonsa ja taitonsa eläinten kanssa eivät jää huomaamatta sirkuksen johtajalta August

Tällaisen ihastuttavan värikkään elokuvan pitäisi tulla Suomessa teattereihin talvella tai loppusyksyllä pahimpaan harmaaseen loska-aikaan piristämään arkea :) Rio on Ice Agen tekijöiden uusi animaatio ja se sijoittuu ihanan värikkääseen ja kauniiseen Rio de Janeiroon. Kaikki se värien kirkkaus yhdistettynä erittäin yksityiskohtaiseen piirrosjälkeen on tämän animaation parhautta, kuten myös mieltä samban tahtiin keventävä kokonaistunnelma. Rio kertoo poikasena kotimetsästään Brasiliasta salaa napatusta siniarasta nimeltä Blu, joka sattumien kautta päätyy Minnesotaan ja siellä nuoren Lindan lemmiksiksi. Vuodet kuluvat ja sademetsien värikkäät papukaijat muuttuvat salakaupan takia yhä vain harvinaisemmiksi ja lopulta paljastuu, että Blun arvellaan olevan lajinsa ainoa jäljellä oleva koiras. Lindan kirjakauppaan ilmestynyt brasilialainen lintututkija Tulio houkuttelee Lindaa tuomaan Blun Brasiliaan, jossa se voisi auttaa lajin säilymistä. Pienen pähkäilyn jälkeen Linda ja Blu mat

**** SAATTAA SPOILATA ANGEL -TV-SARJAA **** Angel -tv-sarjan viimeisen tuotantokauden kommenteissa keskustelimme mm. Mikaelan kanssa tv-sarjan jälkeen julkaistuista Angel -sarjakuvista, ja päädyin sitten tarkistamaan tilanteen näiden suhteen. Pari päivää sittenhän kirjoittelin jo aloittamastani Buffy-sarjakuvien lukemisesta, mutta kirjojen saatavuuden vaikeuden takia olen toistaiseksi päässyt pidemmälle Angelin kanssa. Tv-sarjan jälkeisiin tapahtumiin sijoittuva After the Fall on jaettu neljään kokonaisuuteen ja niistä kolme löytyi mukavasti kirjastosta. Neljäs osa olikin sitten luokiteltu kirjastosta kadonneeksi (tämäkin!!!) ja se minun piti pistää tilaukseen BookDepositorystä . Nyt juttua kuitenkin jo hieman näiden kolmen ensimmäisen volyymin perusteella. After the Fall alkaa ensimmäisessä osassaan hieman sen jälkeen, mihin tv-sarja päättyi. Sarjan hahmot ovat suurimmaksi osaksi ajautuneet erilleen toisistaan ja pikkuhiljaa avataan, mitä heille on tapahtunut. Kakkososa puo

Voi Zack Snyder , minkä teit! Minä niin odotin, että Sucker Punch olisi ollut tyttöenergiaa täynnä oleva toimintafantasia, mutta sinä annoitkin meille pelkän teinipojille suunnatun märän päiväunen! Kahden tunnin mittaisen, raivostuttavan paljon hidastettuja kohtauksia sisältävän (visuaalisesti kylläkin kauniin) fantasian, jossa ei ole tarinaa nimeksikään, vaan pelkästään koulutyttömekoissa keikisteleviä typyköitä, joilla on aivan hurjan pitkät pidennykset silmäripsissään. Eih... Aika harvoin minä valitan elokuvasta näin, mutta tällä kertaa on ihan pakko, sillä Sucker Punch on (ainakin toistaiseksi) vuoden huonoin elokuva. Snyder, joka viimeksi antoi meille ihastuttavan Legendan Suojelijoista (juttu täällä ) ja sitä ennen mahtavan Watchmenin (juttu vanhassa blogissani täällä ) (ja noh, sitä ennen kamalan 300 ...), luo Sucker Punchissa mielikuvitusmaailmoja toistensa sisään ja näiden mielikuvitusmaailmoiden sisällä pornoleffaan paremmin sopivilla nimillä paiskattujen hahmojen k

*** SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA BUFFY- JA ANGEL -TV-SARJOISTA *** Kevään aikana katsottuani tuntikaupalla Buffya , en voinut päästää sarjasta kovin helposti irti. Joihinkin asioihin sitä vaan ihastuu niin, että tuntee olevansa pakotettu tutustumaan franchiseen myös muissa medioissa. Buffy vampyyrintappajan tarina jatkuu seitsemänteen kauteensa lopetetun tv-sarjan jälkeen sarjakuvana. Season 8 sisältää yhteensä kahdeksan kokonaisuutta ja näistä viimeinen on vasta tulossa kesäkuun puolivälissä, mutta ensimmäinen on jopa suomennettukin. Löysin Pitkä matka kotiin -osan kirjastosta ja varasin saman tien englanninkielisen kakkososan. Kakkonen oli kuitenkin kirjaston valikoimista kadonnut (näillä sarjakuvilla näyttää olevan tendenssi joutua pitkäkyntisten käsiin) ja toistaiseksi olen siis saanut luettua vain ensimmäisen osan. Kakkosesta on ilmeisesti kuitenkin hankittu kirjastoon uusi kappale, sillä nyt siellä näyttäisi olevan yksi "käsittelyssä" ja minulla on siitä varaus -

Aikaisemmin dokumentteja ohjanneen Nanette Bursteinin esikoisohjaus fiktioelokuvien saralla on Drew Barrymoren ja Justin Longin tähdittämä yllättävänkin elämänmakuinen romanttinen komedia Kaukorakkautta - Going the Distance . Kaukorakkautta on tarina kahdesta aikuisesta ihmisestä, jotka sattuman kautta tapaavat New Yorkissa - ja ihastuvat. Erin (Barrymore) on kuitenkin Nykissä vain kesätöissä ja syksyn tullen palaa kotoisaan San Franciscoon. Suhdetta Erin ja Garrett (Long) päättävät kuitenkin jatkaa ja niin viuhuvat tekstiviestit mantereen yli kuukausien ajan ennen kuin pari taas tapaa toisensa fyysisesti. Elokuva käy läpi kaukorakkauden mukanaan tuomia ongelmia, mustasukkaisuutta ja kaiken voittavaa kaipuuta, mutta se myös tarkastelee henkilöitään yksilöinä. Erin, jo kerran elämässään kaiken miehen takia uhranneena naisena, on vihdoinkin löytänyt suunnan omalle elämälleen, mutta kapuloita rattaisiin lyö se, että uusi rakas asuu kaukana. Uhratako jälleen itsensä ja uransa rakk

Pleasantvillessa Tobey Maguire ja Reese Witherspoon näyttelevät Davidia ja Jenniferia, 90-luvulla eläviä sisaruksia, jotka vetäistään yllättäen mukaan 50-luvulle sijoittuvaan tv-sarjaan. Sarjan uskollinen fani David on asiasta huomattavasti innostuneempi kuin tapahtuman takia unelmien treffinsä missannut "paha tyttö" Jennifer. Pleasantvillessa kaikki on vanhanaikaista, mustavalkoisen mukavaa eikä kenelläkään ole ikävä olla. Ihmiset ovat naiveja kuin 50-luvun tv-sarjassa kuuluukin olla ja äidillä ( Joan Allen ) on aina sapuskaa tarjolla putipuhtaassa kodissaan kun isukki ( William H. Macy ) saapuu töistä kotiin huudellen ovelta "Honey, I'm home". Kukaan ei kyseenalaista sitä, että kaupungissa on vain kaksi katua eikä ulospääsyä. Ei ennen kuin David ja Jennifer tuovat mukanaan 90-luvun vapaat ajatukset ja kysymykset. Ennen pumpulissa eläneet Pleasantvillen asukkaat alkavat huomata, että voivat tuntea uskomattomia uusia tunteita, ja pikkuhiljaa mustavalkoin