Francis Lawrencen Vettä elefanteille (2011) (***)


Sara Gruenin romaaniin pohjautuva Vettä elefanteille on tarina sirkuksen mukana kiertävistä ja sen sykkeessä elävistä ihmisistä, niistä jotka todella rakastavat tekemäänsä, ja niistä, jotka rakastavat tekemäänsä rahaa. Elokuvan on ohjannut Francis Lawrence, jonka käsistä on aikaisemmin lähteneet mm. Keanu Reevesin tähdittämä asiallinen sarjakuvafilmatisointi Costantine (2005) sekä maailman viimeisestä ihmisestä koirineen kertova I am Legend (2007).

Iäkäs Jacob (Hal Holbrook) seisoo kiinni menneen sirkuksen portilla yömyöhällä ja harmittelee sitä, että ei nähnyt itse show'ta. Hyväsydäminen sirkuksenjohtaja Charlie (Paul Schneider) ottaa äijän talteen ja saa siitä palkinnoksi kuulla uskomattoman tarinan vuosikymmenten takaa.

Tuolloin nuori Jacob (Robert Pattinson) jää orvoksi ja joutuu jättämään eläinlääkäriopintonsa kesken. Sattuman kautta hän päätyy töihin sirkukseen, missä hänen tietonsa ja taitonsa eläinten kanssa eivät jää huomaamatta sirkuksen johtajalta Augustilta (Christoph Waltz). August palkkaa Jacobin uuden vetonaulansa, Rosie-norsun hoitajaksi ja kouluttajaksi. Mutta siinä sivussa käy niin, että Jacob rakastuu Augustin kauniiseen rouvaan Marlenaan (Reese Witherspoon). Kolmio- tai pitäisikö sanoa neliödraama (neljäs jäsenhän on tietenkin Rosie), ei pidemmän päälle kuitenkaan toimi ja suurta draamaa on tiedossa.

Vettä elefanteille on ihastuttava ja paikoin hyvin traaginen elokuva. Se tutustuttaa katsojan sirkuksen värikkääseen maailmaan ja kieltolain aikaan jännittävällä 1930-luvulla. Karismaattisen pääosakolmikon rinnalle nousee lumoava sirkus ja varsinkin sen aivan ihana Rosie-norsu. Eläinrakkaalle katsojalle Vettä elefanteille on kaunista, mutta paikoitellen myös hieman rankkaa katsottavaa. Eläimiä kun ei sirkuksessa kohdeltu 30-luvulla yhtä lempeästi kuin nykyisin.

Vettä elefanteille käy sydämeen komean tarinansa kautta, mutta jälkeenpäin siitä jää kokonaisuutena sellainen "ihan ok" -jälkimaku, joka kuitenkin innostaa tarttumaan kehuttuun alkuperäisromaaniin. Elokuva ei räjäytä tajuntaa eikä tarjoa miljöönsä lisäksi paljonkaan uutta, mutta on viihdyttävä ja koskettava, jonka oikein mielellään katsoo kerran, ja ehkä joskus tulevaisuudessa toisenkin kerran. Pattinson ja Witherspoon eivät räisky valkokankaan voittavaa karismaa ja kemiaa, mutta Waltz sekä iäkäs Holbrook sentään ihastuttavat.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Water for Elephants
Ohjaus: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Richard LaGravenese, perustuu Sara Gruenin romaaniin
Pääosissa: Robert Pattinson, Reese Witherspoon, Christoph Waltz
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: draama
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>