The Hangman's Joke

Uusintaversio sotureiden soturista, uljaasta pohjoisen barbaarista nimeltä Conan ei kovin suurta innostusta herättänyt, kun sen tekemisestä ensimmäisen kerran kuulin. John Miliuksen vuonna 1982 ohjaama Conan kun tuntui aivan riittävältä, ja jotain herttaistahan on myös jatko-osassa Conan tuhoaja (1986). Luin nuorena tyttönä Robert E. Howardin Conan-kirjoja muutaman, mutta en niistä muista kovinkaan paljoa enää muuta kuin sen, että olihan se Conan aikamoinen barbaari niissä tarinoissa. Mutta kaikesta huolimatta oikeamielinen soturi. Marcus Nispelin ohjaama Conan the Barbarian aloittaa Conanin tarun hieman eri vinkkelistä kuin mitä Miliuksen versio. Nispelin Conan on jo pikkupoikana soturi vailla vertaistaan. Taistelukentällä syntynyt, isänsä ( Ron Perlman ) kanssa kaksin kasvanut Conan ei luovuta edes ylivoimaisen vihollisen edessä vaikka muut pakenevat. Alkukohtauksessa nähtävä nuoren ja vihaisen Conanin taistelu kylään hyökkääviä vihollisia vastaan onkin varsin näyttävä.

Nyt se sitten päättyi, 10 vuoden mittainen, huikean kasvun ja kehityksen kokenut velhomaailman seikkailu visuaalisessa muodossaan, sillä julkaistu on viimeinen Harry Potter -elokuva.   Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2 keskittyy Harryn ( Daniel Radcliffe ) ja lordi Voldemortin ( Ralph Fiennes ) viimeiseen hyvän ja pahan väliseen taisteluun, kun ystäviensä Hermionen ( Emma Watson ) ja Ronin ( Rupert Grint ) kanssa Voldemortin sielun palasia sisältäviä hirnyrkkejä etsivä velhopoika joutuu lopulta kohtaamaan arkkivihollisensa, kaikkien aikojen suurimman pimeyden velhon eeppisiä mittoja saavassa elämän ja kuoleman taistelussa. Maailman suosituimmaksi kasvaneen elokuvasarjan viimeisen ja odotetuimman osan harteille oli ladattu suuria paineita - pitihän sen toteuttaa katsojien toiveet ja unelmat J.K. Rowlingin lähes pyhäksi muodostuneesta sanasta. Seitsenosaisen kirjasarjan viimeisen osan jakamista kahdeksi elokuvaksi myös kritisoitiin. Päätös osoittautui lopulta toimivaksi,

Joel ja Ethan Coen - veljekset, jotka ovat tehneet paljon hyvää elokuvamaailmassa - ja tekevät jälleen. True Grit - Kova kuin kivi on komea, kaunis ja myös paikoitellen todella hauska länkkäri. Se perustuu Charles Portisin romaaniin ja on filmatisoitu aikaisemminkin vuonna 1969, pääosassaan legendaarinen John Wayne . 14-vuotias Mattie Ross ( Hailee Steinfeld ) menettää isänsä lainsuojattoman luodista. Kun virkavalta sanoo olevansa voimaton, tyttö päättää etsiä isänsä tappajan käsiinsä itse. Ihan täysin yksin hän ei kuitenkaan lähde kosto-operaatiota suorittamaan, vaan palkkaa mukaansa ikääntyneen ja viinaan menevän, mutta kivenkovaksi kehutun seriffin Rooster Cogburnin ( Jeff Bridges ). Mukaan liittyy myös Teksasin poika LaBoeuf ( Matt Damon ). Tappaja Tom Chaney ( Josh Brolin ) ei kuitenkaan ole ihan helppo löydettävä ja monta on mutkaa retkueen matkassa. Nuori Steinfeld nousee True Gritin todelliseksi sankariksi, sillä harvoin näkee näin ammattitaitoisen vakaata roolisuoritus

Danny Boylen ( Trainspotting, Slummien miljonääri ) ohjaama 127 tuntia kertoo uskomattoman, tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan. Aron Ralston ( James Franco ) on ulkoilmaihminen, joka lähtee kenellekään ilmoittamatta retkelle läheiseen, jo tutuksi käyneeseen erämaahan. Reipashenkinen nuorukainen ei pelkää mitään, jättää kännykkänsä kotiin, naureskelee elämälle ja nauttii siitä täysin siemauksin. Matkallaan hän törmää pariin retkeilijätyttöön ( Kate Mara ja Amber Tamblyn ) ja opastaa heitä extremefiilisten hankkimisessa. Kun porukan tiet eroavat, Aron jatkaa matkaansa, mutta sattumalta ote luiskahtaa pienessä kanjonissa. Samalla hetkellä putoaa kivi, joka kiilaa Aronin oikean käden tiukasti kiilamaisen kanjonin seinää vasten. Hetkellinen shokki. Jumissa. Ketään ei missään kuulomatkan päässä. Sitten varusteiden tsekkaus - kuinka paljon on ruokaa ja juomavettä, onko mitään työkalua, millä kiven saisi kikoteltua pois. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtoj

Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-) Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä. Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä

Steven Spielbergin ohjaama Artificial Intelligence: AI on yksi niistä elokuvista, joka on vain jostain syystä jäänyt katsomatta aikoinaan ja sitten sitä, edelleenkin jostain kumman syystä, ei ole tullut katsottua edes kotiversiona. Nyt leffa on julkaistu Suomessakin teräväpiirtona ja katselinpa sen sitten vuoden ensimmäiseksi elokuvaksi Uuden Vuoden päivänä. Ihan hyvä, että katsoin, sillä pidin elokuvasta yllättävän paljon. Eletään jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut vedenpaisumuksen ja yhteiskunta on rajoittanut ihmisten määrää ja alkanut rakentaa työtekijöiksi robotteja. Tässä maailmassa Monica ( Frances O'Connor ) ja Henry ( Sam Robards ) surevat ainoan poikansa Martinin menetystä. Martin makaa syväjäädytettynä, vailla suurta toivoa henkiin heräämisestä. Robotteja valmistavassa yrityksessä työskentelevä Henry saa kuulla uuden, lapsen tapaisen robotin suunnittelusta. Tämä robotti kykenee ihmismäisiin tunteisiin - ja jopa ra

Jalmari Helanderin muutaman vuoden takaiset Rare Exports -lyhyteloelokuvat nauttivat kulttimaineesta ympäri maailman ja nyt lyhärit ovat poikineet kokonaisen pitkän elokuvan. Suomea on yritetty markkinoida maailmalla Joulupukin kotimaana, mutta minulla on nyt sellainen hytinä, että tämän elokuvan tiimoilta tuo idea saa maailmalla aivan uutta tuulta alleen. Tämän joulun Rare Exports kertoo tarinan siitä aidosta ja oikeasta joulupukista. Ei mistään pulskasta Coca-Cola -pukista vaan siitä alkuperäisestä, joka piiskaa tuhmat lapset hengiltä ja jonka ihmiset aikoinaan vangitsivat Korvatunturin sisään. Kun Korvatunturilla arvelluttavia kaivostöitä tekevät miehet herättävät henkiin ikiaikaisen mahdin, on siinä paikallisilla asukkailla ihmettelemistä. Ainoa joka ymmärtää, mistä on kyse, on kiltti poika, pikkuinen Pietari ( Onni Tommila ). Isänsä Raunon ( Jorma Tommila ) ja naapurin Aimon ( Tommi Korpela ) kanssa hän joutuu selvittämään aidon joulupukin salaisuutta. Ja siinä samalla pelas

Sanottakoon nyt heti aluksi, että niin paljon kuin Harry Potter -sarjasta pidänkin, en ollut hirvittävän tyytyväinen sarjan viimeiseen osaan kirjana. Aikaisempiin kirjoihin verrattuna siinä on aivan liikaa epämääräistä haahuilua (sivukaupalla) ja haahuiluun suhteutettuna liian yllättäviä ja perustelemattomia hahmojen ahaa-elämyksiä. Tuon tiiliskivimäisen kirjan elokuvatuottajat päättivät pätkäistä kahdeksi erilliseksi elokuvaksi, mikä toisaalta on hyvä asia, koska saamme nauttia Pottereista yhden elokuvan verran enemmän ja kirjan tapahtumia saadaan kerrottua tarkemmin, mutta toisaalta taas huono asia, sillä kirjan turhanpäiväinen haahuilu siirtyy siinä samalla myös valkokankaalle. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 lähtee siitä, kun Harry jättää kotina pitämänsä talon taakseen ja aloittaa elämänsä aikuisena velhona. Aikuisuuteen -velhomaailmassa tämä tarkoittaa 17-vuoden ikää- siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että Harryn äidin kuolemassa pojan päälle langennut suojeluloit

Darren Shanin kirjoittaman Vampire blood -kirjatrilogian yhdeksi niputtava Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika kertoo nuoresta Darrenista ( Chris Massoglia ), joka lähtee ystävänsä Steven (Josh Hutcherson) kanssa vierailemaan salaa friikkisirkukseen, joka mainostaa esittelevänsä oikeita "friikkejä". Vierailu kuitenkin menee hieman pieleen ja sen päätteeksi Darren päätyy vampyyri-Crepsleyn ( John C. Reilly ) avustajaksi ja puolivampyyriksi itsekin, mistä Steve ei ole oikein mielissään. Tapahtuman seurauksena Darren muuttaa Crepsleyn mukana asumaan Friikkisirkukseen, jossa voi tavata mm. parrakkaan naisen (Salma Hayek ). Hetkittäin hauska seikkailu ei kanna yksinkertaisesti siitä syystä, että tarinassa ei ole minkäänlaista tolkkua. Uusia hahmoja esitellään läjäpäin, mutta heille ei anneta mitään järkevää tekemistä. Kokonaisen kirjatrilogian kokoaminen yhteen pakettiin ei ole onnistunut, vaan lopputuloksena nähdään sekalainen kokoelma jännittävän näköisiä hahmoja ja jokin j

Kauniiden miesten, silmänruoan ja seikkailun ystävänä minunkin piti lähteä leffateatteriin kuluttamaan kaksi tuntia elämästäni Persian Prinssin seurassa :) Suosittuun peliin pohjautuva Prince of Persia: The sands of time kertoo Dastanista ( Jake Gyllenhaal ), joka orpona pikkupoikana pääsee oikeamielisen kuninkaan ( Ronald Pickup ) ottopojaksi tämän biologisten poikien vertaiseksi. Aikuisenakin veljekset pitävät yhtä, vaikka pieniä jännitteitä ilmassa onkin. Vanhin veli Tus ( Richard Coyle , joka oli suuri suosikkini brittiläisessä Coupling -tv-sarjassa), keskimmäinen Garsiv ( Toby Kebbell ) ja nuorimmainen Dastan (Gyllenhaal) suuntaavat setänsä Nizamin ( Ben Kingsley ) tiedustelujen takia sotaretkelle Alamutin pyhänä pidettyyn kaupunkiin. Kaupungin valtaus onnistuu Dastanin neuvokkuuden ansiosta, mutta kun kuningas valtausjuhlallisuuksissa salamurhataan, epäilykset osoittavat ottopoikaan. Dastan pakenee Alamutin prinsessan Taminan ( Gemma Arterton ) kanssa mukanaan salaperäinen

Pikainen postaus ja hehkutus on paikallaan kiireenkin keskellä - näin eilen Tim Burtonin elokuvan Liisa ihmemaassa ja pitkästä pitkästä aikaa rakastuin elokuvaan ihan täydestä sydämestäni. Olin valmis katsomaan elokuvan uudestaan vaikka heti, sillä se on täydellinen, ihanan nautittava satu. Burtonin Liisa on 19-vuotias, kun hän sattumalta palaa unena pitämäänsä Ihmemaahan eli tarina ei ole vanhan klassikon uusinta. On todella ihana nähdä kerrankin kunnollinen suuren luokan fantasiaseikkailu, jossa on nuori, pätevä mimmi sankarina. On sitä odotettukin tässä niin miehisessä maailmassa! Liisa ihmemaassa on taattua Burtonia - on värikäs ihmemaailma gootahtavine vivahteineen, upea kuvasto, mahtavat hahmot, hyvät näyttelijät ja ennen kaikkea - taianomainen tarina :) Suosittelen kaikille fantasiasatujen ystäville! Näin elokuvan 3D-versiona, mutta olen sitä mieltä, että kolmeulotteisuus ei tuonut mainittavaa lisäarvoa suloiselle elokuvalle. Uusintakatsomisen tekisinkin varmasti 2D-ve

Olen viisi ja puoli vuotta kirjoittanut erääseen elokuva-aiheiseen aikakauslehteen, mutta yhtään kertaa en ole saanut kutsua elokuvien kutsuvierasnäytäntöihin. Eilen järjestettiin James Cameronin pitkään ja hartaasti odotetun Avatar -elokuvan kutsuvierasnäytös, johon sitten päätoimittajamme antoi minullekin kutsun :) Kerta se on ensimmäinenkin! Punaista mattoa pitkin Tennispalatsissa ei päässyt kävelemään, sinistä kylläkin. Avatarin siniseen teemaan liittyen näytöksessä oli koristeena myös muutamia hyvin vähissä vaatteissa patsastelevia, siniseksi maalattuja ihmisiä. Mutta sittenpä itse elokuvaan. Edellisen elokuvansa, Oscar-rohmu Titanicin (joka on edelleen lippukassoilla selkeästi eniten tienannut elokuva) vuonna 1997 tehnyt Cameron on satsannut kolmetuntiseen 3D-spektaakkeliinsa paljon. Viimeistelty visuaalisuus ja hienovaraiset 3D-efektit tekivät raskaat lasit päässä istumisesta kuitenkin kauniin katsella. Avatar kertoo Pandora-nimisestä planeetasta, jolle ihmiset ovat

Harry Potter ja puoliverinen prinssi , kuudes Potter-sarjan elokuva, saa Suomessa ensi-iltansa pe 17.7. muutaman minuutin yli puolen yön. Sitä edeltää torstai-iltapäivänä Fred ja George Weasleyn näyttelijöiden tähdittämä fanitapaaminen Tennarin aukiolla, missä parhaiten pukeutunut fani palkitaan veljesten tapaamisella sekä pääsemällä mukaan kutsuvierasnäytökseen. Sarjan kuudes osa kertoo Harryn ja kumppaneiden kuudennesta kouluvuodesta. Paha lordi Voldemort on vahvistanut voimiaan ja hänen vaikutuksensa yltävät jo jästimaailmaan asti. Tämä ei myöskään ole vaikuttamatta Tylypahkan kouluun, joka on suojattu erikoisen tarkkaan pahaa vastaan. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä pahalla on keinonsa, minkä Harrykin saa taas tuntea nahoissaan menettämällä jälleen kerran yhden läheisensä (kirjoja lukemattomia en spoilaa). Voldemortissa ja hänen kuolonsyöjissään ei kuitenkaan ole koko tuska, sillä lisävaivaa aiheuttavat koululaisten heräävä seksuaalisuus ja sen mukanaan tuomat sydänsurut.