Cameronin yli 10-v hiljaisuus päättyy - Avatar 3D (****)
Olen viisi ja puoli vuotta kirjoittanut erääseen elokuva-aiheiseen aikakauslehteen, mutta yhtään kertaa en ole saanut kutsua elokuvien kutsuvierasnäytäntöihin. Eilen järjestettiin James Cameronin pitkään ja hartaasti odotetun Avatar -elokuvan kutsuvierasnäytös, johon sitten päätoimittajamme antoi minullekin kutsun :) Kerta se on ensimmäinenkin!Punaista mattoa pitkin Tennispalatsissa ei päässyt kävelemään, sinistä kylläkin. Avatarin siniseen teemaan liittyen näytöksessä oli koristeena myös muutamia hyvin vähissä vaatteissa patsastelevia, siniseksi maalattuja ihmisiä.
Mutta sittenpä itse elokuvaan. Edellisen elokuvansa, Oscar-rohmu Titanicin (joka on edelleen lippukassoilla selkeästi eniten tienannut elokuva) vuonna 1997 tehnyt Cameron on satsannut kolmetuntiseen 3D-spektaakkeliinsa paljon. Viimeistelty visuaalisuus ja hienovaraiset 3D-efektit tekivät raskaat lasit päässä istumisesta kuitenkin kauniin katsella.
Avatar kertoo Pandora-nimisestä planeetasta, jolle ihmiset ovat matkanneet tarkoituksenaan louhia mittaamattoman arvokasta metallia planeetan maaperästä. Touhua hankaloittaa paikallinen na'vi -väestö, jota ei kiinnosta yhteistyö luonnon riistäjien kanssa, sekä myös planeetan ihmisille vihamielinen luonto myrkyllisine ilmakehineen. Joukkoa johtaa Stephen Langin esittämä sotaherra Quaritch, taustajoukoissaan Giovanni Ribisin näyttelemä rahamies Selfridge.
Tohtori Augustinen (Sigourney Weaver) johtama tutkijajoukko pyrkii pääsemään perille merkillisen planeetan ekosysteemistä ja sen omaperäisistä asukkaista. Helpottaakseen tehtäväänsä he ovat kehittäneet edistyneeseen teknologiaan perustuvan systeemin, jossa ihmisen tietoisuus siirretään na'vi -heimon jäsenen näköiseen Avatar -kehoon.
Sodassa alaraajoistaan halvaantunut merijalkaväen sotilas Jake Skully (Sam Worthington) saapuu Pandoralle paikkaamaan kuolleen kaksoisveljensä paikan tutkijatiimissä. Avatar -kehossaan hän saa jalkojensa toiminnan takaisin, ja tutustuu kauniiseen na'vi -prinsessaan Neytiriin (Zoe Saldana), joka alkaa opettaa hänelle kansansa tapoja ja planeettansa harmonista yhteiseloa kaiken elollisen kesken. Kun tuhoamisesta innostuneiden ihmisten ja luontoaan rakastavien alkuperäiskansalaisten välillä lopulta päädytään kriisiin, ei alkuasemista katsoen ole vaikea keksiä, miten tarina päättyy.
Cameronin uutuus ottaa kantaa ihmisten käsittämättömään haluun tuhota taloudellisen lyhytnäköisyyden nimissä kaikki. Elokuvassa parasta on Pandoran uskomattoman yksityiskohtaisesti luotu, käsittämättömän kaunis luonto ja sen mystiset, mutta uskottavan oloiset ekosysteemit. Kokonaisuutena se tuntuu kuitenkin yllättävän heppoiselta. Kliseinen, hyvin ennalta-arvattava tarina on kuin sci-fi -maailmaan heitetty Tanssii susien kanssa, na'vi -kansan yhteys kaikkeen elolliseen kuin Tähtien sodan Voima ja heidän hyvää tarkoittavat rituaalinsa saavat paikoitellen vähän liian hihhulimaisia sävyjä.
Ihmisen tuhoamisvimman kuvaaminen saa muutamaan otteseen lähes tipan linssiin, sillä Pandora on niin käsittämättömän kaunis, että normaali ihminen ei voi ymmärtää, miksi joku haluaisi tuhota sen. Toisaalta, näinhän tehdään joka päivä maapallollammekin raiskaamalla sademetsiä...
Varsinainen toimintarymistely on elokuvassa tylsintä antia. On lentäviä härveleitä, joilla ampua, on Transformers -tyyppisiä pukuja, joilla ampua, on kaikenlaisia aseita, joilla kylvää tuhoa. Ja vastassa ovat na'vit jousineen ja nuolineen - kuin ewokit Jedin paluussa.
Sitten ihan sidenotena, että jälleen kerran minua otti päähän se, että nainen ei kelpaa yhteisön johtajaksi, olkoonkin hän edellisen johtajan tytär. Johtajaksi kelpaa vain mies, joko heimon oma soturi tai ulkopuolinen, muiden silmissä johtajaksi sopiva mies. Pöh.
Tuomio: *****
F A C T F I L E:
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Cameron
Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldana, Sigourney Weaver, Stephen Lang, Michelle Rodriguez, Giovanni Ribisi, Joel Moore
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: fantasia, toiminta, seikkailu
Ensi-ilta: 18. joulukuuta
Traileri täällä
IMDb
