The Hangman's Joke

Pidin kovasti vuonna 2006 ilmestyneestä episodielokuvasta Pariisi, rakkaudella - Paris, Je t'aime , jossa useat ohjaajat ja käsikirjoittajat yhteistyössä rakensivat rakkaustarinoihin kiedotun tilkkutäkin Pariisista. Mukana oli hyvin erilaisia tarinoita, osa hyvinkin taiteellisia, osa perinteisiä, mutta monet tarinoista olivat herkkiä. Nyt Paris, Je t'aimelle on tehty sisarelokuva New Yorkiin - New York, I love you , joka samalla tavalla koostuu useiden ohjaajien ja käsikirjoittajien työstämistä New Yorkiin sijoittuvista rakkaustarinoista. Elokuva on koostettu hieman eri tavalla kuin pariisilainen sisarensa - siinä missä Pariisin tarinat olivat yksittäisiä ja irrallaan toisistaan, New Yorkin tarinat kietoutuvat enemmän toisiinsa ja luovat tietyllä tavalla miellyttävämmän, varsinaisesta episodielokuvasta perinteisemmän draamaelokuvan tyylisen katsomiskokemuksen. Vaikka pidinkin Paris, Je t'aimesta , minun on myönnettävä, että viihdyin New York, I love you'n seurassa

Pippa Lee ( Robin Wright Penn ) on keski-ikäinen kotirouva, joka muuttaa paljon itseään vanhemman kustantajamiehensä Herbin ( Alan Arkin ) kanssa ikääntyvien ihmisten asuinalueelle ja koittaa sopeutua eläkeläisten keskelle. Pippan ja Herbin lapset ovat jo aikuisia, tytär Grace ( Zoe Kazan ) on menestynyt sotavalokuvaaja, joka ihailee isäänsä mutta ei tule toimeen äitinsä kanssa, poika Ben ( Ryan McDonald ) opiskelee ja koittaa pitää myös äitinsä puolia. Ulkoisesti kaikki on juuri niin hyvin kuin amerikkalaisen ylemmän keskiluokan unelmassa voi olla. Pippa itse kuitenkin tuntee itsensä ulkopuoliseksi elämässään. Ja on oikeastaan tuntenut niin koko elämänsä ajan. Hänen taustaansa valotetaan lapsuudesta, jonka hän eli lääkkeitä popsivan äitinsä ( Maria Bello ) varjossa ja toisaalta hurjasta nuoruudesta, jossa hän pääsi vihdoin eroon äitinsä painolastista, mutta ei oikein tiennyt mitä elämällä tekisi (nuorta Pippaa esittää suloinen Blake Lively ). Silloin kuvioihin tullut älykäs ja ystä