Tekstit

Näytetään tunnisteella richard linklater merkityt tekstit.

Kotona katseltua: Me and Orson Welles (2008) (****)

Kuva
Richard Linklaterin ohjaama Me and Orson Welles oli jo jonkin aikaa katsottavien elokuvien listalla ja vihdoin sain sen käsiini. Linklater on tehnyt monia mielenkiintoisia elokuvia, kuten Philip K. Dickin romaaniin perustuvan, oikeiden näyttelijöiden päälle animoidun Scanner darkly n (2006) sekä Julie Delpyn ja Ethan Hawken tähdittämät Before sunrise (1995) ja Before sunset (2004), jonka käsikirjoituksesta Linklater oli Oscar-ehdolla. Me and Orson Welle s kertoo nuoresta Richardista ( Zac Efron ), joka halajaa näyttelijäksi ja pääsee sattuman kautta yhteistyöhön legendaarisen Orson Wellesin ( Christian McKay ) kanssa. Welles on parhaillaan työstämässä näytelmäänsä nimeltä Caesar ja on irtisanonut näytelmänsä Luciuksen, ja kun Richard sattumalta osuu paikalle ja osoittaa osaavansa laulaa, hän saa paikan. Richard ihastuu Wellesillä töissä olevaan Sonjaan ( Claire Danes ) ja ihastus on molemminpuoleista. Sonja on kuitenkin uranainen, jolla ei lopulta ole varaa hengailla nuoren

Kaunis elämä ennen auringonlaskua

Kuva
113. R. Benigni: Kaunis elämä (La vita e bella) (1997) (dvd 29/6) - ***** Aikanaan listatessani Top 5 elokuvia, jotka saavat kyyneleet silmiin , Tero vinkkasi oman suosikkinsa kyseiselle listalle - Roberto Benignin Kaunis elämä . Laitoin leffan saman tien tilaukseen, mutta vasta nyt sen sain katsottua. Piti nimittäin odottaa sopivaa hetkeä tällaisen teoksen katsomiselle. Ja täytyy myöntää, että Tero oli oikeassa. Kaunis elämä on todella koskettava elokuva. Se on tarina yltiöpositiivisesta Guidosta (Benigni itse), joka Toisen Maailmansodan alaisessa Italiassa ihastuu kauniiseen opettajaan Doraan ( Nicoletta Braschi ). Pari menee naimisiin ja perheeseen syntyy poika - mutta sitten kylästä viedään kaikki juutalaissyntyiset keskitysleirille Saksaan. Guido ja hänen poikansa ovat listalla, mutta positiivisen elämänasenteensa ansiosta Guido saa pidettyä leirin todellisen puolen pojaltaan salassa. Kun loppu lopulta tulee, on se karu, mutta kaunis ja Guidon tapaan surullisuudessaan positiiv