Kotona katseltua: Me and Orson Welles (2008) (****)

Richard Linklaterin ohjaama Me and Orson Welles oli jo jonkin aikaa katsottavien elokuvien listalla ja vihdoin sain sen käsiini. Linklater on tehnyt monia mielenkiintoisia elokuvia, kuten Philip K. Dickin romaaniin perustuvan, oikeiden näyttelijöiden päälle animoidun Scanner darklyn (2006) sekä Julie Delpyn ja Ethan Hawken tähdittämät Before sunrise (1995) ja Before sunset (2004), jonka käsikirjoituksesta Linklater oli Oscar-ehdolla.

Me and Orson Welles kertoo nuoresta Richardista (Zac Efron), joka halajaa näyttelijäksi ja pääsee sattuman kautta yhteistyöhön legendaarisen Orson Wellesin (Christian McKay) kanssa. Welles on parhaillaan työstämässä näytelmäänsä nimeltä Caesar ja on irtisanonut näytelmänsä Luciuksen, ja kun Richard sattumalta osuu paikalle ja osoittaa osaavansa laulaa, hän saa paikan.

Richard ihastuu Wellesillä töissä olevaan Sonjaan (Claire Danes) ja ihastus on molemminpuoleista. Sonja on kuitenkin uranainen, jolla ei lopulta ole varaa hengailla nuoren koulupojan kanssa, kun isommatkin kalat uivat lähistöllä.

Wellesin näytelmän työstämisen ilojen ja surujen seuraaminen on mielenkiintoista ja tarina on punottu hauskalla ja maanläheisellä tavalla. Me and Orson Wellesin parhautta on kuitenkin McKayn esittämä ohjaajanero. Mies näyttää aivan Wellesiltä ja käyttäytyy kuin ohjaaja konsanaan. Söpöliini Efron, vaikkakin nimellisesti elokuvan pääosanesittäjä, jää armottomasti McKayn varjoon.

Richardin ystävää Grettaa näyttelevä Zoe Kazan on muuten legendaarisen Elia Kazanin pojantytär.


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Alkuperäinen nimi: Me and Orson Welles
Ohjaus: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Holly Gent Palmo, Vincent Palmo Jr. perustuu Robert Kaplowin romaaniin
Pääosissa: Zac Efron, Christian McKay, Claire Danes, Ben Chaplin, Zoe Kazan, Kelly Reilly, Eddie Marsan, Leo Bill
Valmistusmaa: UK USA 2008
Genre: komedia, draama, romantiikka
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>