The Hangman's Joke

Zaida Bergrothin parin vuoden takainen esikoisohjaus Skavabölen pojat (josta juttu täällä ) oli hieno muistutus siitä, kuinka lahjakkaita ohjaajia maassamme onkaan. Siksipä Hyvä poika sijoittuukin kiinnostavuusasteikossa keskimääräistä kotimaista elokuvaa korkeammalle. Onkin ihastuttavaa huomata, että Bergrothin omalaatuinen ote on säilynyt, sillä Hyvä poika nappaa katsojaa niskavilloista kiinni melkoisen tiukasti. Hyvä poika kertoo näyttelijätär Leila Mannerista ( Elina Knihtilä ), jonka viimeisin työ ei ole mennyt ihan putkeen, ja hänen perheestään. Negatiivista kritiikkiä satelee iltapäivälehtien sivuilla ja Leila päättää paeta julkisuutta kesähuvilalleen kahden poikansa kanssa. Vanhempi poika, Ilmari ( Samuli Niittymäki ), on jo 19-vuotias salskea nuorukainen, kun taas nuorempi viihtyy itsekseen ja kuvailee tiheiköissä sudenkorentoja. Äitinsä suhteen erittäin suojelevasti käyttäytyvä Ilmari muuttuu lehtijuttujen myötä yhä vain suojelevammaksi, kunnes lopulta rakkaus muutt

Eetu ja Konna on kotimaista tuotantoa oleva animaatio nuoren Eetun (äänenä Onni Tommila ) ja hänen uuden ystävänsä Konnan (äänenä Chike Ohanwe ) seikkailusta ympäri maailman samalla kun he pyrkivät pelastamaan Konnan kotilammen joutumasta parkkipaikan pohjaksi. Elokuvan alussa Eetu on aikuinen, jolla on itsellään kaksi teini-ikäistä lasta - jotka eivät tietenkään isänsä jorinoita jaksa kuunnella. Eräänä päivänä isä-Eetu alkaa kertoa lapsilleen -ilmeisesti taas kerran- tarinaa lapsuudestaan, kun heidän perheensä muutti taloon, jossa he edelleen asuvat. Eetu, hänen isosiskonsa Elina sekä äiti ja isä muuttavat kaupungista keskelle ei-mitään rakenteilla olevalle kerrostaloalueelle, jonka rakentamista Eetun isä valvoo. Alueelta puuttuu parkkipaikka ja rakennusfirma päättää täyttää läheisen lammen ja rakentaa parkkipaikan siihen. Lammessa kuitenkin asustaa ikiaikainen sammakkoyhteiskunta, jolla on käytössään ihmistä kehittyneempää teknologiaa. Tässä vedenalaisessa maailmassa asustaa nu

"Niin paljon on puhuttu sotilaista ja lotista, mutta niin vähän kotirintamalla työskennelleistä naisista. Ja ne naiset pelastivat tämän maan." Elina Kivihalmeen ohjaama ja käsikirjoittama dokumentti Tuntematon emäntä on uskomaton selviytymistarina sodan aikana kotirintamalle jääneistä naisista ja perheistä. Kun Suomen maatalouden työvoimasta 75% määrättiin miesten mukana rintamalle Talvi- ja Jatkosodan aikaan, kodeista jäivät huolta pitämään perheiden äidit ja muut naiset. Nämä naiset pitivät pystyssä oman kotinsa ja sitä kautta kannattelivat elossa koko Suomen maata. Kotona työskennelleiden naisten merkitys on usein unohdettu ja on keskitytty kuvaamaan näkyvämpien sotilaiden ja lottien koettelemuksia. Kuitenkin kotiin jääneiden naisten harteille lankesi valtava vastuu - 10-lapsisten perheiden äidit joutuivat lasten- ja kodinhoidon lisäksi hoitamaan talon kaikki muut työt polttopuiden hankinnasta kyntämiseen. Lapsityövoiman käyttö oli myös tavallista, sillä muuten kai

Jalmari Helanderin muutaman vuoden takaiset Rare Exports -lyhyteloelokuvat nauttivat kulttimaineesta ympäri maailman ja nyt lyhärit ovat poikineet kokonaisen pitkän elokuvan. Suomea on yritetty markkinoida maailmalla Joulupukin kotimaana, mutta minulla on nyt sellainen hytinä, että tämän elokuvan tiimoilta tuo idea saa maailmalla aivan uutta tuulta alleen. Tämän joulun Rare Exports kertoo tarinan siitä aidosta ja oikeasta joulupukista. Ei mistään pulskasta Coca-Cola -pukista vaan siitä alkuperäisestä, joka piiskaa tuhmat lapset hengiltä ja jonka ihmiset aikoinaan vangitsivat Korvatunturin sisään. Kun Korvatunturilla arvelluttavia kaivostöitä tekevät miehet herättävät henkiin ikiaikaisen mahdin, on siinä paikallisilla asukkailla ihmettelemistä. Ainoa joka ymmärtää, mistä on kyse, on kiltti poika, pikkuinen Pietari ( Onni Tommila ). Isänsä Raunon ( Jorma Tommila ) ja naapurin Aimon ( Tommi Korpela ) kanssa hän joutuu selvittämään aidon joulupukin salaisuutta. Ja siinä samalla pelas

Aina silloin tällöin sitä ihan yllättyy, kun löytää itsensä leffateatterista nauraa höröttämästä ihan ääneen. Se yllättyminen, samoin kuin se nauraminenkin, tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Dome Karukosken ohjaama ja Pekko Vatasen käsikirjoittama Napapiirin sankarit on juuri tällainen elokuva. Janne ( Jussi Vatanen ) on työtön luuseri, joka jostain syystä on saanut pokattua itselleen kauniin ja ei-niin-luuserin naisen, Inarin ( Pamela Tola ). Jo kolme vuotta Jannen on ollut tarkoitus hankkia perheeseen digiboksi, ja nyt kun illalla on telkkarista tulossa Titanic , Inari päättää, että sellainen on hankittava. Hän jättää aamulla töihin lähtiessään Jannelle 50 euroa rahaa ja ohjeet hakea tarjouksessa oleva digiboksi läheisestä kodinkoneliikkeestä. Janne kuitenkin nukkuu puolille päivin ja päätyy sitten kavereidensa Kapun ( Jasper Pääkkönen ) ja Räihäsen ( Timo Lavikainen ) kanssa paikalliseen tuopille. Ja kodinkoneliike ehtii mennä kiinni. Pohja se on Inarinkin säkissä ja nainen lait

Dokumentaristina tunnetun Arto Halosen ohjaama Prinsessa perustuu maamme tunnetuimman mielisairaalapotilaan, Kellokosken Prinsessan elämään. Prinsessa, oikealta nimeltään Anna Lappalainen (1896–1988) oli skitsofreenikko, ammatiltaan hieroja ja kabareetanssija, jota elämä oli lapsena heitellyt sijaiskodista toiseen. Lopulta hänen äitinsä päätti jättää hänet kokonaan yhteiskunnan vastuulle ja kirjoitti tyttären sisään Kellokosken mielisairaalaan, mistä tuli Annan koti 50 vuodeksi. Kellokoskella Anna otti ilmeisesti omaksi suojakseen kuninkaallisen roolin ja alkoi kutsua itseään Prinsessaksi. Tuon roolin turvin hän sai lopulta kunnioitusta, mitä mielisairaalapotilaille tuohon aikaan ei suuremmin annettu, ja lisäksi hän jakoi ympärilleen ystävyyttä ja elämäniloa koko elämänsä ajan. Elokuvassa Prinsessaa esittää ansiokkaasti Katja Kukkola , joka saa hovineidokseen itsetuhoon ja ekshibitionismiin taipuvaisen Christina von Heyrothin ( Krista Kosonen ). Prinsessan ystävyyden avulla Chr

70-luvulla tehtyihin puolalaisiin nukkeanimaatioihin pohjautuva Muumi ja punainen pyrstötähti kertoo Tove Janssonin ihastuttavan tarinan huovasta tehtyjen nukkehahmojen ja visuaalisesti kauniin animaation avulla. Tarinassa komeetta uhkaa Muumilaaksoa, ja Muumipeikko (äänenä Jasper Pääkkönen ), Nipsu (äänenä Ilpo Mikkonen ) ja Nuuskamuikkunen (äänenä Taneli Mäkelä ) lähtevät matkalle vuorilla sijaitsevalle observatoriolle ja kysymään neuvoa siellä asustavilta tiedemiehiltä. Matka on täynnä vaaroja ja ystävykset joutuvat monta kertaa tilanteeseen, jossa ystävän auttava käsi on hyvä olla lähellä. Olen samaa mieltä kuin mitä Anton Vanha-Majamaa Episodissa kommentoi, "elokuvan visuaalinen ilme on hellyttävän kotikutoinen" . Mutta vaikka visuaalisesti elokuva on hellyttävä, sen käsikirjoitus takeltelee ja vie mukanaan osan elokuvan viehättävyydestä. Puolalaisen animaation pätkistä rakennettu pitkä elokuva ei kokonaisuutena oikein kanna ja sisältää kummallisia hyppäyksiä j

Marja Pyykön ohjaama ja yhdessä Laura Suhosen kanssa käsikirjoittama Sisko tahtoisin jäädä on tarina nuoruuden kapinasta, kasvukivuista ja itsensä etsimisestä. Emilia ( Ada Kukkonen ) on 15-vuotias tyttö, joka "pärjää kaikessa", kuten hänen yksinhuoltajaisänsä Juhani ( Seppo Pääkkönen ) sanoo. Koulussa Emilia saa hyviä numeroita ja juoksee kilpaa joukkueessa ja kotona hän huolehtii pikkusiskostaan Elsasta (A nna-Leena Uotila ). Elämästä kuitenkin puuttuu jotain, ja sitä jotain hän luulee löytävänsä tavatessaan luokalleen kertaamaan tulevan Siirin ( Sara Melleri ). Siirin kanssa Emilia alkaa etsiä itseään kiltin tytön roolin toiselta puolen ja tyttöjen ystävyys korvaa kaiken muun. Ensimmäistä kertaa elämässään Emilia tuntee itsensä vapaaksi velvollisuuksista ja tuntee olevansa villi ja vapaa nuori. Kapina kotia, koulua ja yhteiskuntaa vastaan nousee kuitenkin mittoihin, joita teinitytön on lopulta vaikea käsitellä. Onko tämäkään sitä elämää, mitä Emilia etsii? Kultaisen

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #4/2010] Millaista on muuttaa puolison työn takia ulkomaille ja jäädä pienen lapsen kanssa sopeutumaan uuteen ympäristöön aivan yksin? Näistä lähtökohdista alkaa suomalais-saksalainen yhteistyö Pihalla , jossa saksalainen perheenäiti Laura ( Sibel Kekilli ) muuttaa suomalaisen miehensä Arton ( Teemu Palosaari ) mukana Saksasta Tampereelle. Artoa ei kuitenkaan kiinnosta perheen sopeutuminen, vaan hän elää pääasiassa työlleen. Työmatka seuraa toistaan ja Laura lapsineen joutuu jaksamaan arkensa yksin. Ystäviä Laura saa lopulta ryhmästä yksinhuoltajaäitejä, mutta elämä ottaa kokonaan uuden suunnan, kun kuvaan astuu mukava ja söpö kitarapoika Tero ( Mikko Leppilampi ). Kiinnostavasta lähtökohdastaan huolimatta Toni Laineen esikoisohjaus lässähtää kliseiden kokoelmaksi, jossa jokainen hetki tuntuu useaan kertaan alleviivatulta ja niin väkisin komediaksi väännetyltä, että se lähinnä vaivaannuttaa. Tuomio: ★★ ★ ★ ★ F A C T   F I L E: Al

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010] Berliinin elokuvafestivaalien lasten ja nuortenelokuvien sarjassa kilpaillut Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion Sukunsa viimeinen on tarina Jamalin niemimaalla asuvasta tomerasta nenetsitytöstä Nekosta ( Aleksandra Okotetto ), joka hallitsee elämän edellytykset jäätävällä tundralla. Neuvostoliitossa kansalaisten pitää kuitenkin osata venäjää ja nukkua kodan sijaan vuoteessa, ja niin Neko lähetetään vasten tahtoaan sisäoppilaitokseen oppimaan sivistystä. Tositapahtumiin perustuvan tarinan kertoo aikuinen Neko ( Nadezhda Pyrerko ) ja se sijoittuu Lapsuin omiin lapsuudenmaisemiin. Sukunsa viimeinen on mielenkiintoinen kuvaus usealle tuntemattomasta kulttuurista. Elämä tundralla hyttysten seurana, samoin kuin venäläistäminenkin, on kuvattu suorasukaisesti vailla dramatiikan alleviivausta. Paikalliset amatöörinäyttelijät tuovat mukanaan oman eksotiikkaansa, joskin haparoivuus vaikuttaa hieman katsontakokemukseen. Tuomio:

Timo Koivusalo -arvonnan yhteydessä tehtävänä oli kertoa oma suosikki kotimaisessa elokuvassa. Yhtä elokuvaa ylitse muiden ei löytynyt vaan elokuvamakuja on lukijoillani laidasta laitaan myös kotimaisten elokuvien tapauksessa. Kolme elokuvaa sai kaksi ääntä: Pitkä kuuma kesä ( Perttu Leppä , 1999) "se on niin legendaarinen ja jaksaa naurattaa aina" "tuli vhs katsottua aikoinaan melkein puhki. " Sauna ( AJ Annila , 2008) "oli jollain omituisella tavalla sen sortin tuotos, että vois kattoa uudelleenkin :)" "Harvoin mikään elokuva, oli se sitten suomalainen tai ei, on aiheuttanut niin suurta positiivista yllätystä että edelleenkin pidän Saunan suurimpana miinuksena sitä etten ollut pariakymmentä vuotta nuorempi sen nähdessäni, koska silloin se olisi saanut minut laskemaan Snickersit housuun " Tuntematon sotilas ( Edvin Laine , 1955) "Sen tunnelataus on todella vahva" "Se wanha on mielestäni ajaton leffa. Hienoja h

 Oli suo, kuokka ja Jussi... Väinö Linnan klassikkoromaanitrilogian kahteen ensimmäiseen osaan pohjautuva Täällä Pohjantähden alla kertoo Koskelan perheen tarinan viime vuosisadan alusta. Se on samalla kuvaus rakkaudesta ja perheen  selviytymiskamppailusta, mutta myös historiaan pohjautuva kuvaus kapinasta ja luokkarajat rikkovasta sisällissodasta. Koskelan perheen isä, Jussi ( Risto Tuorila ) raivaa omin käsin kirkkoherralta vuokraamastaan suosta maatilan, johon rakentaa oman talon. Tuohon taloon syntyy Akseli, jörö jo poikasena, aikuisena vielä enemmän. Akseli ( Ilkka Koivula ) on oikeamielinen nuori mies, joka nai Elinansa ( Vera Kiiskinen ), perustaa isänsä rakentamaan taloon perheen, mutta ei voi kuitenkaan ummistaa silmiään työläisten kokemalle vääryydelle ja sorrolle. Yhdessä Heikki Nousiaisen näyttelemän Halmeen kanssa he perustavat työväenliikkeen, joka jossakin vaiheessa yhtyy punakaartiin. Sillä tavalla Akseli joutuu etulinjaan punaisten ja valkoisten väliseen sisällis

Suomessa on viime vuosina tehty mielenkiintoisia ja hauskoja musiikkidokumentteja. Lähimuistissa on parin vuoden takainen punk-dokumentti Punk - tauti joka ei tapa , joka esitteli suomipunkin nykytilannetta ja vertasi sitä "entisiin hyviin aikoihin". Hevimieheksi lukeutuvan Kalle Kujalan dokumentti pureutuu humoristisella otteella suomimetalliin ja varsinkin sen vientiin ulkomaille. Rautaa rajan taa on Kujalan esikoisohjaus ja se tietyllä tapaa näkyy elokuvassa - hieman liikaa henkilökohtaista häröilyä vie särmää muuten ihan mukavalta ja viihteelliseltä hevidokumentilta, jossa on myös asiaa. Kujala on selvästikin Michael Moorensa katsonut, sillä hänen dokumenttinsa tyyli muistuttaa kovin amerikkalaisen ammattiveljensä vastaavaa - huumorilla mennään ja naureskellaan valtaapitäville, mutta samalla kaivellaan faktaa. Rautaa rajan taa kertoo Suomen kulttuuriviennistä hevimetallin näkökulmasta. Suomen musiikkiviennissähän suuret nimet ovat hevivoittoisia - Children of B

Tässä pienet esittelyt parista kotona katselemastani draamasta. The Countess - Kreivitär (J. Delpy, 2009)  - **** - IMDb Julie Delpyn ( 2 päivää Pariisissa ) ohjaama ja pääosittama Kreivitär on kertomus eräästä historian julmimmista sarjamurhaajanaisista, unkarilaisesta kreivitär Erzebet Bathorysta, joka uskoi neitsyiden veren pitävän hänet nuorena ja kauniina. Tarinaa on syvennetty lisäämällä siihen traaginen rakkaustarina kreivittären ja nuoren Istvan Thurzon ( Kunniattomista paskiaisista tuttu Daniel Brühl ) välillä. Mielenkiintoisesti kerrottu tarina alussa ihailtavan voimakastahtoisesta ja älykkäästä naisesta, joka pärjää miesten maailmassa omillaan, mutta joka ikääntyessään muuttuu turhamaiseksi ulkoisen kauneuden katoavaisuudesta huolehtivaksi hirviöksi. Traaginen rakkaustarina taustalla on vähän turhanoloinen, vaikkakin se tietyllä tavalla auttaa ymmärtämään syitä kreivittären julmuuksien taustalla. Postia pappi Jaakobille (K. Härö, 2009) - **** - IMDb Klaus Härö

Jos rakastat on Katja Kallion käsikirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama kotimainen musiikkielokuva, joka kertoo ministerin tyttären ja maahanmuuttajataustaisen pojan rakkaustarinan. Täytyy myöntää, että suhtauduin vähän varauksella ajatukseen kotimaisesta musikaalista, mutta yllätyin erittäin positiivisesti nähtyäni elokuvan. Jos rakastat kertoo äidittömästä, Taneli Mäkelän esittämän ministerin tyttärestä Ada Helmisestä (jota nuorena esittää suloinen Jessica Penttilä , aikuisena Elli Vallinoja ), jonka elämä heittää häränpyllyä ikävän onnettomuuden seurauksena. Hän menettää muistinsa ja palasia kerätessään tutustuu maahanmuuttajataustaiseen Toniin ( Chike Ohanwe ) ja rakastuu. Adalla on kuitenkin salaisuus, joka paljastuessaan uhkaa kariuttaa nuoren rakkauden. Kestääkö rakkaus, sitä en kerro :) Muissa rooleissa nähdään Minttu Mustakallio Adan äitinä, Satu Silvo Adasta huolehtivana tätinä, Meri Nenonen Adalle tärkeänä aikuisena hänen kasvunsa tukena ja Jenni Hakala muisti

Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen