Edellisen kerran Yhdysvaltain elokuva-akatemia (AMPAS = Academy of Motion Picture Arts and Sciences) asetti parhaan elokuvan ehdokkaaksi kymmenen titteliä vuonna 1943. Syitä tuoreeseen muutokseen oli varmasti useita, mutta päällimmäisenä tulee mieleen melko äänekäs protesti
Yön ritarin (2008) jäädessä ilman ehdokkuutta tässä kategoriassa (huolimatta sen peräti kahdeksasta ehdokkuudesta). Myös televisiolähetyksen katsojaluvut olivat romahtaneet viime vuosina, joten jotain oli siis tehtävä. Nyt kun ehdokkaita on tuplamäärä, mahtuu sinne väkisinkin pari yleisöystävällisempää titteliä.
Avatar olisi todennäköisesti noteerattu vaikka ehdokkaita olisikin ollut se perinteinen viisi kappaletta, mutta esimerkiksi
District 9 olisi varmasti jäänyt listan ulkopuolelle.
Up sai ehdokkuuden vasta toisena animaatioelokuvana (edellisen ollessa
Kaunotar ja hirviö, 1991), mutta voittoon sillä ei silti ole mahdollisuuksia kun se palkitaan todennäköisesti parhaan animaatioelokuvan kategoriassa (ja ehkä myös musiikista).
Akatemialle kymmenen ehdokasta tuntuu silti olevan liikaa.
The Blind Siden käsittämätön ehdokkuus muistuttaa äänestäjiä siitä, että he löysivät vain yhdeksän sopivaa elokuvaa tähän kategoriaan. Ennakkosuosikin asemaa pitää
The Hurt Locker, jonka yksi tuottajista sai juuri porttikiellon itse gaalaan rangaistuksena ilkeämielisestä joukkosähköpostistaan. Uuden ääntenlaskentasysteemin vuoksi
Avatar ei välttämättä voita vaikka keräisikin eniten ääniä vuoden parhaana elokuvana. Akatemian jäsenet laittavat kaikki kymmenen elokuvaa järjestykseen ja ne, jotka eivät pidä
Avatarista, laittavat sen varmasti viimeiselle sijalle.
The Hurt Locker ja
Kunniattomat paskiaiset saavat joka tapauksessa kakkos- ja kolmossijoja jopa
Avataria äänestäneiltä. Tällä hetkellä en olisi lainkaan yllättynyt jos
Kunniattomat paskiaiset palkittaisiin vuoden parhaana elokuvana.
Up in the Air oli aikanaan jopa ennakkosuosikki, mutta sekin asema kariutui viimeistään siihen kun ko. elokuva ei onnistunut saamaan ehdokkuutta parhaasta leikkauksesta. Edellisen kerran elokuva on voittanut pääpalkinnon ilman ehdokkuutta leikkauksesta liki kolme vuosikymmentä sitten kun
Tavallisia ihmisiä (1980) palkittiin parhaana elokuvana. Tämä olisi pitänyt tajuta jo muutama vuosi sitten kun
Brokeback Mountain (2005) ei yllättäen voittanutkaan. Sen leikkaaja ei nimittäin ollut ehdolla.
Aiemmin mainitsemani ääntenlaskenta toimii nykyään siis seuraavanlaisesti. Jos elokuva saa heti 50% äänistä, se voittaa automaattisesti. Näin ei varmasti käy. Ensin äänestyslipukkeista kootaan kymmenen pinoa ykkösvalintojen mukaan. Vähiten ykkösääniä saaneen elokuvan pino jaetaan jäljellä oleviin yhdeksään kakkosvaihtoehtojen mukaan. Tämän jälkeen poistetaan pöydältä jälleen ohuin pino ja se jaetaan niiden kakkosvaihtoehtojen mukaan (tai joissain tapauksissa ehkä jopa kolmossijan mukaan jos kakkonen poistettiin kokonaan pöydältä ensimmäisenä). Näin jatketaan kunnes yhdellä elokuvalla on puolet äänistä. Jossain vaiheessa tulee vastaan tilanteita, missä esimerkiksi vaihtoehdot 1-5 ovat kaikki jo poistettuja pöydältä. Sitten valitaan listan seuraava, eli tässä tapauksessa kuudes.
The Hurt Locker on siis ennakkosuosikki, mutta
Kunniattomat paskiaiset ja
Avatar kärkkyvät todennäköisesti hyvin lähellä.
Precious olisi suuri yllätys, mutta sillä on myös laaja tuki akatemian jäsenten keskuudessa. Episodin veikkauksessa sain muuten vaatimattomasti seitsemän kymmenestä oikein ja tehtävä vaikuttaakin aika mahdottomalta kun ehdokkaita on näin paljon. Ohjaajat veikkasin kaikki viisi oikein, niistä seuraavaksi...
The Hurt Lockerin ohjaaja
Kathryn Bigelow on ennakkosuosikki voittamaan ohjaus-pystin. Hän olisi ensimmäinen nainen, joka palkitaan tässä kategoriassa ja vasta neljäs naisehdokaskin. Aiemmat olivat
Lina Wertmüller (
Seven Beauties, 1975),
Jane Campion (
Piano, 1993) sekä
Sofia Coppola (
Lost In Translation, 2003). Bigelow on samalla vasta toinen amerikkalainen ehdolle asetettu naisohjaaja. Tässä kategoriassa en näe yllätyksiä.
Avatarin ohjaaja
James Cameron sai viimeisellä elokuvallaan peräti kolme henkilökohtaista pystiä (vuonna 1997 valmistuneen
Titanicin tuottamisesta, ohjauksesta sekä leikkauksesta).
Kunniattomien paskiaisten Quentin Tarantino palkittiin
Pulp Fictionista (1994) parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen pystillä ja näin käynee tänäkin vuonna, ohjauksesta häntä tuskin palkitaan.
Lee Daniels (
Precious) on vasta toinen afroamerikkalainen ohjaajaehdokas, edellisen ollessa
John Singleton elokuvasta
Boyz n the Hood – Kulman kundit (1991). Jos
Jason Reitman sattuisi voittamaan (elokuvasta
Up in the Air), olisi hän kaikkien aikojen nuorin ohjauspystin saaja. Huhut kertovat, että legendaarinen
Barbra Streisand jakaisi Oscarin parhaasta ohjauksesta. Se on sopivaa vaikkei hän itse ole koskaan saanut ehdokkuutta ohjaustöistään.
Tero Heikkinen
Teron aikaisemman
Kohti Oscareita -kirjotuksen näyttelijöistä voi lukea
täältä >>
Kuvat Googlen kuvahausta
PS. Myös Tero tykkää kommenteista, joten näitä vierailevien kirjoittajienkin juttuja saa kommentoida :) t. Päivi
Aiemmin mainitsemani ääntenlaskenta toimii nykyään siis seuraavanlaisesti. Jos elokuva saa heti 50% äänistä, se voittaa automaattisesti. Näin ei varmasti käy. Ensin äänestyslipukkeista kootaan kymmenen pinoa ykkösvalintojen mukaan. Vähiten ykkösääniä saaneen elokuvan pino jaetaan jäljellä oleviin yhdeksään kakkosvaihtoehtojen mukaan. Tämän jälkeen poistetaan pöydältä jälleen ohuin pino ja se jaetaan niiden kakkosvaihtoehtojen mukaan (tai joissain tapauksissa ehkä jopa kolmossijan mukaan jos kakkonen poistettiin kokonaan pöydältä ensimmäisenä). Näin jatketaan kunnes yhdellä elokuvalla on puolet äänistä. Jossain vaiheessa tulee vastaan tilanteita, missä esimerkiksi vaihtoehdot 1-5 ovat kaikki jo poistettuja pöydältä. Sitten valitaan listan seuraava, eli tässä tapauksessa kuudes.
