Kohti Oscareita: Näyttelijät (kirjoittajana Episodin Oscar -toimittaja Tero Heikkinen)

Kirjoitan joka vuosi Episodi-lehteen Oscar-veikkaukset kuudessa ”tärkeimmässä” kategoriassa ja ne julkaistaan aina ennen varsinaisia ehdokkuuksia. Tänä vuonna veikkasin näyttelijät melko hyvin kun miespää- ja sivuosat menivät  täysin oikein ja naispääosastakin vain yksi meni väärin kun uskoin Abbie Cornishin (Bright Star) saavan ehdokkuuden Sandra Bullockin (The Blind Side) sijaan. Naissivuosaveikkauksessa en ollut yhtä onnekas kun peräti kaksi viidestä meni väärin. Olin jopa varma Julianne Mooren (A Single Man) ehdokkuudesta ja uskoin Oscar-akatemian nostavan esille edes yhden Kunniattomien paskiaisten naisnäyttelijöistä. Veikkaamani Diane Kruger jäi kuitenkin huomiotta ja näiden kahden edellä mainitun tilalle akatemia valitsi melko yllättäenkin Maggie Gyllenhaalin (Crazy Heart) sekä Penélope Cruzin (Nine), joka palkittiin kyseisessä kategoriassa vain vuosi sitten.

Päivin blogi on ollut mieluista luettavaa ja siksi halusin kirjoittaa Oscareista jotain myös tänne.

Vaikka yllätykset näyttelijäkategorioissa nähdään yleensä sivuosissa, on tänä vuonna tilanne poikkeuksellinen pääosien ollessa epävarmempia. Yllätykset ovat koko gaalan suola. Kuka jaksaa valvoa koko yön kestävää televisiolähetystä jos voittajat olisivat aina ennakkosuosikkeja? Miessivuosan kohdalla olisi melkoinen pommi jos Christoph Waltz (Kunniattomat paskiaiset) ei jostain syystä voittaisi. Ei siksi, että kyseinen kategoria on rakastanut pahiksia parin viime vuoden aikana (Heath Ledger, Javier Bardem) vaan siksi, että Cannesin voiton jälkeen Waltz on nähty lähes jokaisen palkintogaalan lavalla. Oscarin saadessaan hän on todennäköisesti yhtä nöyrä kuin muissakin gaaloissa ja kiittää ohjaaja Quentin Tarantinoa sydämensä pohjasta. En näe, että Matt Damonilla (Invictus – Voittamaton), Christopher Plummerilla (The Last Station), Stanley Tuccilla (Oma taivas) tai Woody Harrelsonilla (The Messenger) on mitään saumaa tänä vuonna. Ehdokkuus pelkästään on jo suuri kunnia. Voitteko muuten uskoa, että Tucci ja Plummer kärkkyvät Oscar-pystejään vasta ensimmäistä kertaa?

Jos miessivuosapysti on jo jaettu, niin on naissivuosakin. Up in the Airin tytöt Vera Farmiga ja Anna Kendrick syövät toistensa äänet ja Penélope Cruz ei todellakaan saa toista pystiä heti perään. Joten jos Mo'nique (Precious) ei jostain kumman syystä voita, on Gyllenhaal ainoa mahdollinen yllättäjä ja tähänkin syy olisi miespäänäyttelijä Jeff Bridgesin asema ennakkosuosikkina samaisesta elokuvasta. Usein kiireisiinsä vedonnut Mo'Nique on saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei ole saapunut palkintogaaloihin itse noutamaan pystejään. Oscareita harva jättää huvikseen väliin joten hänen kiitospuheensa tullaan näkemään. Laskekaa montako kertaa hän mainitsee sanan ”baby” puheessaan, mikä on todennäköisesti täynnä omituisia ”hengitystaukoja”.

Miespääosan ennakkosuosikki on siis Jeff Bridges (Crazy Heart), joka metsästää pystiään jo viidettä kertaa. Jos The Hurt Locker osoittautuu varsinaiseksi palkintorohmuksi, voi Jeremy Renner yllättää Adrien Brodyn (Pianisti) ja Roberto Benignin (Kaunis elämä) tavoin. Colin Firth (A Single Man) palkittiin vastikään Baftalla ja hänen edukseen voisi lukea hänen homoseksuaalisen roolihahmonsa. Tilastojen valossa hänen kuuluisi voittaa kun viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana Sean Penn (Milk), Philip Seymour Hoffman (Capote), Tom Hanks (Philadelphia) sekä William Hurt (Hämähäkkinaisen suudelma) palkittiin kaikki homorooleistaan tässä kategoriassa. Toisaalta Heath Ledger (Brokeback Mountain) ohitettiin. Morgan Freemanin (Invictus – Voittamaton) ja George Clooneyn (Up in the Air) Oscareista on kulunut liian vähän aikaa ollakseen realistisia voittajia tänä vuonna. Bridges voittaessaan saisi yleisön osoittamaan suosiotaan seisaaltaan.

Jännittävin näyttelijäkategoria nähdään naispääosan kohdalla. Meryl Streep (Julie & Julia) oli pitkään ennakkosuosikki ja jahtaa kolmatta pystiään jo kuudennettatoista kertaa. Akatemia ottaa tämän ennätyksenrikkojan itsestäänselvyytenä ja täydellisessä maailmassa hänellä olisi jo vähintään kuusi Oscaria palkintohuoneessaan. Kuin nurkan takaa tuli perin keskinkertaisena näyttelijänä tunnettu Sandra Bullock ja otti ennakkosuosikin paikan nimiinsä. Hän on myös ehdolla Razzie-palkinnolle vuoden huonoimmasta roolisuorituksesta toisesta elokuvasta (All About Steve). Jos hän voittaa molemmat, se olisi ensimmäinen kerta kun sama henkilö saa ”tunnustusta” molemmissa gaaloissa saman vuoden aikana. Helen Mirren (The Last Station) pääsee vain näyttämään hyvältä ohjaajamiehensä Taylor Hackfordin kyljessä, sillä lavalle hänellä ei ole mitään asiaa. Hänen edellinen voittonsa on vielä akatemian tuoreessa muistissa. Melkoinen yllätys olisi jos Gabourey Sidibe (Precious) tai Carey Mulligan (An Education) nappaisi pystin Streepin tai Bullockin sijaan, mutta heilläkin on takanaan vankka tuki äänestäjiä. Itse pidän Mulliganin suoritusta käsittämättömän yliarvostettuna. Mulligan on kampanjoinut taidokkaasti viime viikkoina, häntä ei ole esimerkiksi nähty kertaakaan julkisesti poikaystävänsä Shia LaBeoufin kanssa. Oscar-gaalassa tilanne on todennäköisesti toinen.

Edellä mainituista elokuvista minulta on vielä näkemättä Crazy Heart, A Single Man sekä The Last Station. Tämän myötä miespääosakategoriassa en osaa sanoa kuka oikeasti ansaitsisi kultaisen pystin, mutta pakko myöntää Bullockin mahdollisen voiton olevan akatemialta suuri virhe. Se pääsisi suoraan ”nopeasti unohdettavien voittajien häpeähuoneeseen”, missä mm. Gwyneth Paltrow (Rakastunut Shakespeare) sekä Helen Hunt (Elämä on ihanaa) halailevat kultapojujaan.

Tero Heikkinen

Kuvat Googlen kuvahausta