Kasarimeininkiä - Youngblood

Jännä miten aika muuttaa mielipiteitä ja käsityksiä asioista. Näin Rob Lowen ja Patrick Swayzen tähdittämän lätkäelokuvan Youngblood joskus ehkä vuonna 1987. Mielestäni Rob Lowe oli suurin piirtein maailman kaunein poika ja tykkäsin leffasta teinitytön innolla.

Sitten kului yli 20 vuotta ja Patrick Swayzekin kuoli. Olin aina silloin tällöin ajatellut, että Youngblood pitäisi varmaan kaivaa jostain - ihan kuin Tom Cruisen tähdittämä Riskibisnes piti katsoa tässä parisen vuotta sitten nostalgian takia. Swayzen kuolema toimi katalysaattorina ja kun bongasin dvd:n Play.comilla reilun viiden euron hintaan, se oli siinä. Maanantaina makoilin kotosalla flussassa ja ajattelin, että nyt onkin loistava hetki uppoutua nostalgian pauloihin ja katsoa tämä nuoruuden "klassikko".

Elokuva kertoo nuoresta isänsä maatilalla asuvasta Dean Youngbloodista (Lowe), jonka elämässä ei ole muuta kuin jääkiekko. Ainakin maalta pitää päästä pois, vaikka samalla tavalla lätkään hurahtanut isoveli Kelly (Jim Youngs) onkin jo tullut maailmalta häntä koipien välissä takaisin, yksisilmäisenä.

Dean päättää menestyä, ja pääseekin pelaamaan kanadalaiseen joukkueeseen - vieden paikan väkivaltaisen Rackin (George Finn) nenän edestä. Joukkueen johtajana häärii Swayzen esittämä Derek ja taustalla pienessä roolissa mm. Keanu Reeves. Deanin matkaan tulee kuitenkin mutkia, kun hän ihastuu joukkueen valmentajan tyttäreen Jessieen (Cynthia Gibb) ja joutuu lopulta kaukalossa vastatusten Rackin kanssa.

Olin yllättynyt Youngbloodin väkivallan ihannoinnista, olin unohtanut sen täysin. Tarina nimittäin painottaa nyrkkien voiman tärkeyttä, sitä että saa kostettua vastustajalleen fyysisesti. Tätä ominaisuutta korostetaan koko tarinan ajan, eikä henkiselle kehitykselle anneta tilaa lainkaan.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, miten olin niin ihastunut tähän elokuvaan silloin pikkutyttönä - onhan siinä söpöjä poikia läjäpäin (ja Rob Lowen paljas peppu) ja ihan sympaattinen teinirakkaus, mitä nykyaikana muuten harvoin näkee. Nykyelokuvissa teinienkin ensirakkaus on kuumaa ja sähköistä, eikä haparoivaa ja kömpelöä kuin "ennenvanhaan". Liekö teinitkin kehittyneet niin, että ekat kerratkin mennään kuin vanhat konkarit, vai onko epävarmuus edelleenkin kuvioissa ja elokuvien luoma kuva vain illuusiota.


Tuomio: (nostalgiasta huolimatta) *****

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>