The Hangman's Joke

Kirjoittelin vähän aikaa sitten lukemastani Katja Kallion kirjasta Karilla ja sain suositteluja lukea hänen kirjansa Tyypit . Pistin kirjan samalta istumalta kirjastoon varaukseen ja lukaisin sen saatuani saman tien. Tämän kirjan "lukaisuun" nyt tosin ei paljon aikaa tarvita, sillä kyseessä on pieni, vähän reilu satasivuinen pokkari, joka sisältää lyhyitä tarinoita erilaisista tyypeistä. Tyypit on kokoelma kuvauksia ihmistyypeistä, joista jokaiselle on varattu muutama sivu. Mukana on niin Aviomies, Ex-poikaystävä, Äiti, Terapeutti, Siivooja, Katolilainen ystävää ja Italialainen poikaystävä. Kalliolla on ihastuttava tapa kuvailla hyvin elävällä tavalla erilaisia ihmistyyppejä ja kirjoitustyyli jättää miettimään, voiko nämä olla kirjoitettu ihan pelkästään omasta mielikuvituksesta. Niin eläviltä kertomukset tuntuvat, että voisi hyvinkin kuvitella niiden kumpuavan kirjoittajan omasta elämästä ja kokemuksista. Pidän todella paljon kevyestä lukemisesta, jossa on kuitenkin j

Olen pitänyt oikeastaan kaikesta, mitä olen lukenut tai nähnyt Katja Kallion kirjoittamana - niin kirjoista kuin elokuvakäsikirjoituksistakin. Tässä vähän aikaa sitten Anzi kirjoitteli lukemastaan Kallion kirjasta ja sain inspiraation katsella kirjastosta, että mitäs kaikkea se Kallio onkaan kirjoitellut. Löysin kirjan Karilla , jota en ollut vielä aikaisemmin lukenut. Karilla -romaania on kuvattu Kallion vakavimmaksi kirjaksi ja kieltämättä se ei ihan niin kevyttä tavaraa ollutkana kuin monet muut Kallion tuotokset. Tarina kertoo Katariinasta, Suomenlinnassa asuvasta vaimosta, 7-vuotiaan tyttären äidistä ja äänityöläisestä, joka yllättäen saa tietää isänsä kuolleen. Isäänsä hän ei ole tavannut sen jälkeen, kun tämä jätti perheensä taakseen Katariinan ollessa kaksi vuotta. Samalla hän saa tietää, että hänellä on kolme sisarusta. Isän kuoleman ympärille kietoutuva tarina on kiehtova tutkielma eri ihmismielten suhtautumisesta periaatteessa itselle tuntemattoman ihmisen menetykseen

Luin peräkkäin kaksi Neil Gaimanin romaania: Unohdetut jumalat (American gods) sekä Hämähäkkijumala (Anansi boys) . Hämähäkkijumala jatkaa samaa teemaa kuin Unohdetut jumalat , mutta Gaiman oli halunnut tehdä siitä kokonaan oman kirjansa. Unohdetut jumalat - American gods, 2001 Oli kulunut aivan liian pitkä aika siitä, kun olin viimeksi lukenut Gaimania. Olen rakastanut hänen uskomatonta mielikuvitustaan pitkään - Tähtisumua - Stardust ja Neverwhere - Maanalainen Lontoo ovat loistavaa fantasiaa ja Sandman -piirretyt yksinkertaisesti mahtavia. Jokin oli pidätellyt minua lukemasta Gaimanin hienoa Unohdetut jumalat -romaania, mutta nyt se on luettu, ja olen iloinen siitä. Kyseessä on nimittäin loistavan mielikuvituksellinen tarina vanhoista jumalista, jotka heihin uskovien ihmisten mukana ovat siirtyneet Amerikkaan, mutta jotka ovat alkaneet painua unohduksiin. Tarina kerrotaan vankilasta vapautuvan Shadow'n kautta. Vapauduttuaan hän päätyy työskentelemään miehelle nimelt

Kirja-alesta leffafanin kyytiin tarttui joskus toimittaja Henrik Laineen kirjoittama Outo Hollywood . Kirja on täynnä toinen toistaan eriskummallisempia listoja, yksityiskohtia ja sitaatteja elokuvan maailmasta. Mukana on niin lista Oscar-ehdokkaista, joita ei oikeasti ollut olemassa, lista vankilassa istuneista tähdistä, kuvitteellisia elokuvia elokuvissa sekä sivukaupalla mieleenpainuvia repliikkejä " I'll be backista " "Here's Johnnyyn ". Mukana on myös muutama sivu värivalokuvia, eriskummallisia leffajulisteita sekä karttoja esim. lännenelokuvien ja sotaelokuvien kuvauspaikoista, James Bond-seikkailuiden tapahtumapaikoista sekä New Yorkin elokuvista. Osa jutuista on mielenkiintoisia ja hauskoja, mutta listojen suuresta määrästä johtuen kirjasta tuli välillä sellainen olo, että näillä nyt pyritään täyttämään sivuja, kun ei parempaakaan ole keksitty. Olin siis kirjan sisältöön hivenen pettynyt, samoin kuin sen laatuun, sillä nimissä oli ihan hävyttömän pa

Minun aikuismaisen kirjamakuni selvästikin tuntevan, Sivukirjastossa majailevan ystäväni suosituksesta ("tykkäät varmasti" ... "supersympaattista teinijutskaa") lainasin kirjastosta Melissa Marrin ensimmäisen kirjan Ilki ihana ( engl. Wicked lovely) . Se kertoo teini-ikäisestä Aislinnista, joka näkee keijuja (joita muut ihmiset eivät siis näe). Nämä keijut eivät ole mitään söpöjä pikku siivekkäitä vaan niissä on niin ilkeitä kuin ystävällisiäkin ja niiden ihmisille näkymättömässä maailmassa on käynnissä valtataisteluja samalla tavalla kuin ihmistenkin maailmassa. Tahtomattaan Aislinn vetäistään keijujen maailmaan mukaan ja tiedossa on fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava teineille suunnattu seikkailu oman maailmamme ja tuntemattoman keijumaailman rajamailla. Ystäväni oli suositteluineen oikeassa. Minähän nimittäin tykkäsin tästä! Kirja muistutti osittain Stephenie Meyerin Twilightia , mutta oli kuitenkin asenteellisempi. Lisäksi minua kiehtoi päähenkilöiden tyyl

Olen lukenut pitkästä aikaa paljon kirjoja :) tuntuu ihan hyvältä, sillä kului monta kuukautta, että en saanut yhtään kirjaa luettua loppuun saakka. Perheen ja kahden erilaisen työn yhdistäminen kun ikävästi vie voimia ja aikaa. Liisa Huhta ja Rosa Meriläinen: Feministin käsikirja Viimeaikainen feministinen ahdistukseni sai minun kahlaamaan läpi kaksi aihetta käsittelevää teosta: Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen Kilttien kapinan (josta kirjoittelin jo aiemmin ) ja nyt viikonloppuna samojen kirjoittajien toisen teoksen Feministin käsikirja. Kirja kertoo hauskalla ja populaarisella, mutta kuitenkin asiallisella tavalla feminismistä sekä siitä miten selvitä maailmassa feministinä - ja toisaalta miten selvitä feministin kanssa. Kirjassa parasta on se, ettei se pyri lokeroimaan ihmisiä tiukkaan lokeroon. Toki se listaa esimerkiksi eri feministityyppejä, mutta muistuttaa, että feminismi on suurelta osin vapautta olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Minua nimittäin alkaa helposti ahdistaa, k

Kirjoittelin aikaisemmin leffatriviakirjasta Outo Lempi ja Sooloilija sattui suosittelemaan saman tyyppistä Katja Kallion Elokuvamuisti -kirjaa. Pitipä laittaa kirja varaukseen kirjastosta ja sieltähän se maanantaina lähti mukaan luettavaksi - heti samana iltana :) Luin joskus aikaa sitten Kallion kirjan Kuutamolla (josta on tehty se elokuvakin pääosassaan Peter Franzen ja Minna Haapkylä) ja tykkäsin sen tyylistä. Elokuvamuisti on kokoelma Kallion elokuva-aiheisia kolumneja, jotka on kirjoitettu hyvin elävällä, inhimillisellä ja persoonallisella tyylillä. Sellaisella, jota lukiessaan hymyilee väkisinkin ja useaan kertaan. Kolumnit on kirjoitettu aikuisen naisen näkökulmasta, rakkaudesta elokuviin ja niiden maailmaan. Kallio kertoo rakastumisestaan Ray Liottaan sekä New Yorkissa Woody Allenilta piileskelemisestään, hersyvällä huumorilla ja asenteella, joka voi olla vain ihmisellä, joka rakastaa elokuvia ja suhtautuu aiheeseensa täydellä intohimolla ja sydämellä. Todellakin siis sydä

Outi Heiskasen kirjoittama Outo lempi - triviakirja elokuvan ystäville on ollut iltalukemisenani jonkin aikaa. Ostin kirjan viime syksynä Akateemisen kirja-alesta ja vähän aikaa sitten aloin pikkuhiljaa kahlata teosta läpi. Kirja keskittyy Hollywood-triviaan, mutta laajalla skaalalla useiden vuosikymmenten ajalta. Paikallisväriä tuovat katsaukset suomielokuvaan. Kirja mm. antaa ohjeet elokuvaveren tekoon, kertoo reseptejä joihinkin elokuvahistorian merkittävimpiin ruokiin ja sukeltaa elokuvakoirien (kuten Lassien, Benjin ja Rin Tin Tinin) historiaan. Se listaa hassuja suomennoksia ja James Bondissa käytettyjä gadgetteja, mutta kertoo myös ennenaikaisesti elämänsä päättäneistä legendoista - pintaa vain hennosti raapaisten tosin, sillä 300 sivua ei kovin suureen määrään tarinaa riitä. Suomen elokuva-arkistossa työskentelevä Heiskanen on ollut itse kiinnostunut leffatriviasta koko ikänsä. Ja se kuultaa kirjasta lävitse, sillä se kevyen luonteensa takia on parhaimmillaan läpiluettuna eik