Tehtaan tytöt - Made in Dagenham (2010) (****)


Tasa-arvoinen palkkaus sukupuolesta riippumatta ei ole tänä päivänäkään itsestäänselvyys, mutta vuonna 1968 oli tavallista, että naiset saivat työstään huomattavasti miehiä huonompaa palkkaa pelkästään sen takia että olivat naisia. Tänä keväänä Artisokka-festivaaleilla nähty, Nigel Colen ohjaama Tehtaan tytöt - Made in Dagenham on tarina taistelusta tasa-arvoisen palkkauksen puolesta. Pilke silmäkulmassa tehtynä kylläkin.

Tavallinen työläisnainen, Rita O’Grady (Sally Hawkins) antaa äänen Dagenhamissa sijaistsevan Fordin autotehtaan naisille, jotka vaativat parannuksia työolosuhteisiinsa. Pyrkimystensä tiellä naisilla on vastassaan niin omat aviomiehensä kuin suuret yritysjohtajat, ja naisilta uhataan viedä kaikki. Ääni kuitenkin kuuluu työministeri Barbara Castlen (Miranda Richardson) kansliaan asti ja saa pari vuotta myöhemmin aikaan lakimuutoksen Iso-Britanniassa, ja myöhemmin monissa muissa länsimaissa.

Tositapahtumiin perustuva Made in Dagenham on inspiroiva komedia pyrkimyksestä tasa-arvoon. Ihastuttava Hawkins loistaa Ritana, joka nousee naisten sankariksi lähes mahdottomalta tuntuvan ylivoiman edessä. Vakavasta aiheestaan huolimatta elokuva on mukaansatempaavan hauska ja oivaa katsottavaa sekä miehille että naisille. 60-kuvun ajankuva on rakennettu ihastuttavan aidon näköiseksi niin ympäristöltään kuin ihmisiltäänkin, ja varsinkin naiset ovat mahtavan rentoja vapautuneessa ilmapiirissä. Miehet jäävät tässä elokuvassa vähälle huomiolle, sillä Made in Dagenham on ennenkaikkea elokuva vahvoista, mutta herkistä naisista.

Juttu julkaistu alunperin Episodissa #3/2011 ja siitä pidennetty blogia varten

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Made in Dagenham
Ohjaus: Nigel Cole
Käsikirjoitus: William Ivory
Pääosissa: Sally Hawkins, Bob Hoskins, Miranda Richardson
Valmistusmaa: UK 2010
Genre: draama / komedia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>