Francis Lawrencen Vettä elefanteille (2011) (***)


Sara Gruenin romaaniin pohjautuva Vettä elefanteille on tarina sirkuksen mukana kiertävistä ja sen sykkeessä elävistä ihmisistä, niistä jotka todella rakastavat tekemäänsä, ja niistä, jotka rakastavat tekemäänsä rahaa. Elokuvan on ohjannut Francis Lawrence, jonka käsistä on aikaisemmin lähteneet mm. Keanu Reevesin tähdittämä asiallinen sarjakuvafilmatisointi Costantine (2005) sekä maailman viimeisestä ihmisestä koirineen kertova I am Legend (2007).

Iäkäs Jacob (Hal Holbrook) seisoo kiinni menneen sirkuksen portilla yömyöhällä ja harmittelee sitä, että ei nähnyt itse show'ta. Hyväsydäminen sirkuksenjohtaja Charlie (Paul Schneider) ottaa äijän talteen ja saa siitä palkinnoksi kuulla uskomattoman tarinan vuosikymmenten takaa.

Tuolloin nuori Jacob (Robert Pattinson) jää orvoksi ja joutuu jättämään eläinlääkäriopintonsa kesken. Sattuman kautta hän päätyy töihin sirkukseen, missä hänen tietonsa ja taitonsa eläinten kanssa eivät jää huomaamatta sirkuksen johtajalta Augustilta (Christoph Waltz). August palkkaa Jacobin uuden vetonaulansa, Rosie-norsun hoitajaksi ja kouluttajaksi. Mutta siinä sivussa käy niin, että Jacob rakastuu Augustin kauniiseen rouvaan Marlenaan (Reese Witherspoon). Kolmio- tai pitäisikö sanoa neliödraama (neljäs jäsenhän on tietenkin Rosie), ei pidemmän päälle kuitenkaan toimi ja suurta draamaa on tiedossa.

Vettä elefanteille on ihastuttava ja paikoin hyvin traaginen elokuva. Se tutustuttaa katsojan sirkuksen värikkääseen maailmaan ja kieltolain aikaan jännittävällä 1930-luvulla. Karismaattisen pääosakolmikon rinnalle nousee lumoava sirkus ja varsinkin sen aivan ihana Rosie-norsu. Eläinrakkaalle katsojalle Vettä elefanteille on kaunista, mutta paikoitellen myös hieman rankkaa katsottavaa. Eläimiä kun ei sirkuksessa kohdeltu 30-luvulla yhtä lempeästi kuin nykyisin.

Vettä elefanteille käy sydämeen komean tarinansa kautta, mutta jälkeenpäin siitä jää kokonaisuutena sellainen "ihan ok" -jälkimaku, joka kuitenkin innostaa tarttumaan kehuttuun alkuperäisromaaniin. Elokuva ei räjäytä tajuntaa eikä tarjoa miljöönsä lisäksi paljonkaan uutta, mutta on viihdyttävä ja koskettava, jonka oikein mielellään katsoo kerran, ja ehkä joskus tulevaisuudessa toisenkin kerran. Pattinson ja Witherspoon eivät räisky valkokankaan voittavaa karismaa ja kemiaa, mutta Waltz sekä iäkäs Holbrook sentään ihastuttavat.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Water for Elephants
Ohjaus: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Richard LaGravenese, perustuu Sara Gruenin romaaniin
Pääosissa: Robert Pattinson, Reese Witherspoon, Christoph Waltz
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: draama
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>