Rabbit Hole - takaisin elämään (2010) (****)


David Lindsay-Abairen samannimiseen, Pulitzer-palkittuun näytelmään perustuva, John Cameron Mitchellin ohjaama Rabbit Hole on kertomus vanhemmista, jotka joutuvat selviytymään pahimmasta mahdollisesta asiasta, mikä lasten vanhemmille voi sattua - oman lapsen kuolemasta.

Nicole Kidman ja Aaron Eckhart ovat Becca ja Howie. Vajaa vuosi sitten heidän 4-vuotias poikansa Danny juoksi pihasta koiran perässä autotielle ja jäi auton alle. Ja kuoli. Samalla kuoli jotain myös hänen vanhemmissaan.

Onnettomuus oli pelkkä onneton vahinko, mutta Beccan se murtaa täysin. Hän linnoittautuu itseensä eikä anna tunteidensa näkyä. Kuitenkin hänen sisällään pauhaa myrskyisä ahdistuksen meri, joka ilmenee Kidmanin jokaisessa liikkeessä ja jokaisessa katseessa Oscar-ehdokkuuden arvoisesti. Hän sulkee ulkopuolelleen äitinsä (Dianne Wiest) sekä raskaana olevan siskonsa (Tammy Blanchard). Sitten hän törmää Dannyn yliajajaan, teini-ikäiseen Jasoniin (Miler Teller) ja näiden kahden välille muodostuu kummallinen yhteys jota jopa ystävyydeksi voisi kutsua. He saavat lohtua toisiltaan ahdistukseensa istuskelemalla puiston penkillä ja juttelemalla. Samalla kun Becca purkaa surua itsestään, Jason saa synninpäästön.

Howie käsittelee suruaan eri tavoin. Hän hakee lohtua kodin ulkopuolelta ja tapaa lastensa menettäneiden keskusteluryhmässä ekstrovertin Gabyn (Sandra Oh), jonka kanssa hänellä alkaa muodostua pelkkää ystävyyttä läheisempi suhde. Omilla tahoillaan sekä Becca että Howie matkaavat kuitenkin takaisin kohti elämää.

Rabbit Hole on aiheeltaan erittäin raskas ja varsinkin pienten lasten vanhempien on helppo samaistua Beccaan ja Howieen - oman lapsen yhtäkkinen menettäminen on varmasti kamalinta, mitä äidille ja isälle voi tapahtua. Syyllisyys voi painaa suruakin enemmän, "entäs jos" -kysymykset vainoavat ja kodissa jokainen paikka ja tavara muistuttaa kipeästi jostakin, jota ei enää ole.

Elokuva tutkiskelee aihettaan erittäin hienovaraisin ottein eikä pyri shokeeraamaan. Se keskittyy äidin ja isän surutyöhön ja siihen, että näinkin suuren menetyksen jälkeen on mahdollista jatkaa elämää. Beccan äiti (joka itsekin on menettänyt lapsensa, kun hänen poikansa, Beccan veli kuoli aikuisena huumeisiin) tiivistää asian hienosti: "At some point, it becomes bearable. It turns into something that you can crawl out from under and... carry around like a brick in your pocket. And you... you even forget it, for a while. But then you reach in for whatever reason and - there it is."

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Rabbit Hole
Ohjaus:  John Cameron Mitchell
Käsikirjoitus: David Lindsay-Abaire
Pääosissa: Nicole Kidman, Aaron Eckhart, Dianne Wiest, Tammy Blanchard, Sandra Oh, Miles Teller
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>    

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>