Kotona katseltua: Four Lions (2010) (****)

Voiko itsemurhaiskua suunnittelevista jihadisteista tehdä komedian? Näköjään voi, todistaa englantilainen satiirikko Christopher Morris esikoisohjauksellaan.

Four Lions kertoo neljästä Briteissä asustavasta muslimista, jotka haaveilevat marttyyrin sädekehästä ja ohituskaistasta paratiisiin. Porukan päänä toimii fiksun oloinen perheenisä Omar (Riz Ahmed) ja hänen oikeana kätenään lievästi yksinkertainen Waj (Kayvan Novak). Kun Omar ja Waj kutsutaan Pakistaniin harjoitusleirille, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan vaan vääriä asioita räjähtää.

Samaan aikaan kotona Britanniassa ryhmän käännynnäisjäsen Barry (Nigel Lindsay) alkaa rekrytoida lisää porukkaa. Nuori räppäri Hassan (Arsher Ali) tuo uutta virtaa jengiin, jossa Adeel Akhtarin esittämä Fessal alkaa jo saada pupuja pöksyynsä. Omarin ja Wajin palattua Pakistanista alkuperäistä suunnitelmaa aletaan panna kuitenkin käytäntöön. Päämäärä ei ole täysin selkeä, mutta pääasia onkin, miten sinne päästään.

Four Lions on äärimmäisen musta komedia, sillä aihe on arka. Tekijät kuitenkin onnistuvat yhdistämään poliittisesti aran aiheen screwball-komediaan herkullisella ja rohkealla tavalla. Dialogiltaan paikoitellen hersyvä elokuva kumartaa Morrisin tv-taustalle arvostettuna satiirikkona, ja kun mellakkapoliisit katolla väittelevät, ampuivatko he karhun vai wookieen, ei populaarikulttuuriviittaukselle voi olla hymyilemättä.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Four Lions
Ohjaus: Christopher Morris
Käsikirjoitus:  Jesse Armstrong, Sam Bain, Christopher Morris
Pääosissa: Riz Ahmed, Kayvan Novak, Nigel Lindsay, Adeel Akhtar, Arsher Ali
Valmistusmaa: UK 2011
Genre: komedia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>