Kotona katseltua: Wild Target (2010) (***)

Kun elokuvan kannessa ovat aina ihanat Bill Nighy ja Emily Blunt, ja kansiteksti lupaa "parasta brittikomediaa pitkiin aikoihin", odotukset nousevat heti korkealle. Wild Target kertoo 55 vuotta täyttävästä Victorista (Nighy), joka on palkkatappaja jo kolmannessa sukupolvessa ja jonka äiti alkaa huolestua siitä, ettei Victorilla ole ketään jatkamassa perheen julmaa, mutta arvostettua perinnettä.

Rose (Blunt) taas puolestaan on mestarivaras, jonka viimeisin, lähes miljoonan punnan huijaus menee pieleen ja hän saa peräänsä tappajan - kenetkäs muun kuin alan parhaan eli Victorin. Vuosikymmenet ammattiaan viileällä harkintakyvyllä hoitaneella Victorilla menee kuitenkin tällä keikalla pasmat sekaisin ja tappamisen sijaan hän päätyykin suojelemaan Rosea -sekä paikalle vahingossa osunutta Tonya (Rupert Grint), joka isättömänä ja äidittömänä on täydellinen kohde ottaa oppipojakseen.

Wild Target on täysin höpsöilevää toimintakomediaa loistavilla näyttelijöillä. Sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi millään tasolla vakavasti, vaan mukavan kepoisena välipalana sellaisena päivänä, kun ryppyotsaista draamaa ei yksinkertaisesti jaksa katsoa. Tarina tosin on ennalta-arvattava lähes ärsyttävyyteen asti, mutta sen pelastavat hauskat roolihahmot ja upeat näyttelijät sekä kohtaukset, joissa huomaa pyrskähtelevänsä nauramaan tämän tästä.

Nighy tehokkaana tappajana, mutta henkilökohtaisessa elämässä yksinäisenä, äidin (psykomaisia eleitä harrastava Eileen Atkins) "tossun alla" elävänä vanhanapoikana osuu rooliinsa täydellisesti. Eläväinen Blunt taas ihanan boheemina ja ekstroverttina varkaana on Nighyn täydellinen vastakohta. Oli myös hauska nähdä Grint ensimmäistä kertaa Harry Pottereiden Ron Weasleyn roolin ulkopuolella, sillä jo Pottereissa tässä nuoressa miehessä on näkynyt olevan reippaasti potentiaalia vaikka mihin.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Wild Target
Ohjaus:  Jonathan Lynn
Käsikirjoitus: Lucinda Coxon, perustuu Pierre Salvadorin alkuperäiskäsikirjoitukseen
Pääosissa:  Bill Nighy, Emily Blunt, Rupert Grint, Rupert Everett, Martin Freeman, Eileen Atkins
Valmistusmaa: UK / Ranska 2010
Genre: komedia
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>