Kotona katseltua: Julie & Julia (2009) (****)


 [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #4/2010 ja on siitä pidennetty blogia varten]

Julie & Julia perustuu Julie Powellin suositun blogin pohjalta kirjoitettuun romaaniin ja on ihastuttava tarina kahdesta omaa polkuaan etsivästä naisesta eri vuosikymmenillä. Meille blogien pitäjille aihepiiri on varmasti jokaiselle lähellä sydäntä.

Julie Powell (Amy Adams) on työhönsä kyllästynyt vakuutusvirkailija, joka aloittaa projektin, johon kuuluu Julia Childin keittokirjan läpikäyminen ja siitä blogin pitäminen. Julien kasvukaarta rikotaan piipahtamalla ajoittain Julian (upea Meryl Streep) maailmassa kuvankauniissa Pariisissa ja seurataan puolestaan hänen muutostaan ronskista kotirouvasta vielä ronskimmaksi tv-kokiksi.

Sekä Adams että Streep tekevät upeaa työtä kahtena erilaisena naisena, joita yhdistää rakkaus ruokaan ja kokkaamiseen sekä haave itsensä toteuttamisesta ja itselle tärkeiden asioiden toteuttamisesta, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella. Elokuvan teema on todella suloinen siinäkin mielessä, että se antaa myös katsojalle uskoa tulevaisuuteen, sillä kaikille meille voi tapahtua jonain päivänä jotain mahtavaa.


Tuomio: ★★★★★

Alkuperäinen nimi: Julie & Julia
Ohjaus: Nora EphronKäsikirjoitus: Nora Ephron, perustuu Julie Powellin romaaniin
Pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams, Stanley Tucci, Chris Messina
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: komedia
IMDb
Traileri >>

Ekstrat:

Suomessa julkaistun dvd:n ekstrana on ohjaajan kommenttiraita sekä puolituntinen making of, jossa mukana myös oikea Julie Powell. Blu-rayllä lisämateriaalia on runsaammin ja edellämainittujen lisäksi mukana on vajaan tunnin mittainen kooste, jossa perhe ja ystävät muistelevat Childia, esittely Julia's kitchen -museosta sekä alkuperäisiä Childin televisiossa esittelemiä reseptejä. Blu-rayn ekstrat ovat pääosin teräväpiirtoisia, mutta niitä ei ole tekstitetty suomeksi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>