Kotona katseltua: Wild Target (2010) (***)
Kun elokuvan kannessa ovat aina ihanat Bill Nighy ja Emily Blunt , ja kansiteksti lupaa "parasta brittikomediaa pitkiin aikoihin", odotukset nousevat heti korkealle. Wild Target kertoo 55 vuotta täyttävästä Victorista (Nighy), joka on palkkatappaja jo kolmannessa sukupolvessa ja jonka äiti alkaa huolestua siitä, ettei Victorilla ole ketään jatkamassa perheen julmaa, mutta arvostettua perinnettä. Rose (Blunt) taas puolestaan on mestarivaras, jonka viimeisin, lähes miljoonan punnan huijaus menee pieleen ja hän saa peräänsä tappajan - kenetkäs muun kuin alan parhaan eli Victorin. Vuosikymmenet ammattiaan viileällä harkintakyvyllä hoitaneella Victorilla menee kuitenkin tällä keikalla pasmat sekaisin ja tappamisen sijaan hän päätyykin suojelemaan Rosea -sekä paikalle vahingossa osunutta Tonya ( Rupert Grint ), joka isättömänä ja äidittömänä on täydellinen kohde ottaa oppipojakseen. Wild Target on täysin höpsöilevää toimintakomediaa loistavilla näyttelijöillä. Sitä ei ole tar