Nykyajan Punahilkka - Red Riding Hood (2011) (**)
Minusta ikivanhojen, kaikkien tuntemien satujen uudistaminen on ajatuksena oiva, ja olenpa itsekin joskus nuorempana harrastanut satujen uudelleenkirjoitusta omaksi huvikseni (ja kerran ihan lehteenkin asti, mutta siitä on kauan). Yksi yhteen alkuperäisen sadun kanssa uutta ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan klassista taustaa vasten pitää sisällyttää jokin uusi juttu, jotta se jaksaisi kiinnostaa katsojia. Catherine Hardwicken ( Twilight ) ohjaama Punahilkka on goottisävyinen, nuorisolle suunnattu fantasiasatu kylästä, jota täyden kuun aikaan terrorisoi ihmissusi. Vuosien ajan kyläläiset ovat lepyttäneet sutta tarjoamalla sille kylän aukiolla eläinuhreja samalla kun itse linnoittautuvat koteihinsa. Tähän asti uhraukset ovat riittäneet, mutta sitten yllättäen läheiseltä niityltä löytyy nuori tyttö kuoliaaksi raadeltuna. Tytön isän, Cesairen ( Billy Burke ) johdolla kyläläiset vaativat kostoa ja lähtevät asein varustettuna vaatimaan suden päätä vadille. Susi löytyykin ja pää joutuu