The Hangman's Joke

Sanottakoon nyt heti aluksi, että niin paljon kuin Harry Potter -sarjasta pidänkin, en ollut hirvittävän tyytyväinen sarjan viimeiseen osaan kirjana. Aikaisempiin kirjoihin verrattuna siinä on aivan liikaa epämääräistä haahuilua (sivukaupalla) ja haahuiluun suhteutettuna liian yllättäviä ja perustelemattomia hahmojen ahaa-elämyksiä. Tuon tiiliskivimäisen kirjan elokuvatuottajat päättivät pätkäistä kahdeksi erilliseksi elokuvaksi, mikä toisaalta on hyvä asia, koska saamme nauttia Pottereista yhden elokuvan verran enemmän ja kirjan tapahtumia saadaan kerrottua tarkemmin, mutta toisaalta taas huono asia, sillä kirjan turhanpäiväinen haahuilu siirtyy siinä samalla myös valkokankaalle. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 lähtee siitä, kun Harry jättää kotina pitämänsä talon taakseen ja aloittaa elämänsä aikuisena velhona. Aikuisuuteen -velhomaailmassa tämä tarkoittaa 17-vuoden ikää- siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että Harryn äidin kuolemassa pojan päälle langennut suojeluloit

Kun elokuvan kannessa ovat aina ihanat Bill Nighy ja Emily Blunt , ja kansiteksti lupaa "parasta brittikomediaa pitkiin aikoihin", odotukset nousevat heti korkealle. Wild Target kertoo 55 vuotta täyttävästä Victorista (Nighy), joka on palkkatappaja jo kolmannessa sukupolvessa ja jonka äiti alkaa huolestua siitä, ettei Victorilla ole ketään jatkamassa perheen julmaa, mutta arvostettua perinnettä. Rose (Blunt) taas puolestaan on mestarivaras, jonka viimeisin, lähes miljoonan punnan huijaus menee pieleen ja hän saa peräänsä tappajan - kenetkäs muun kuin alan parhaan eli Victorin. Vuosikymmenet ammattiaan viileällä harkintakyvyllä hoitaneella Victorilla menee kuitenkin tällä keikalla pasmat sekaisin ja tappamisen sijaan hän päätyykin suojelemaan Rosea -sekä paikalle vahingossa osunutta Tonya ( Rupert Grint ), joka isättömänä ja äidittömänä on täydellinen kohde ottaa oppipojakseen. Wild Target on täysin höpsöilevää toimintakomediaa loistavilla näyttelijöillä. Sitä ei ole tar

Minä olen siitä kummallinen elokuvafani, että en oikeastaan katso ollenkaan varsinaista televisiota. Nuorena katsoin kaikki kivat sarjat, mutta sen jälkeen kun muutin pois kotoa omaan kämppään, telkkarin katselu vaan jostain syystä jäi, ja jo kohta 15 vuotta olen katsellut telkkaria hyvin vaihtelevasti - joskus saattaa mennä viikko, kaksikin, etten avaa sitä muuhun kuin dvd/blu-ray -katseluun. Siksipä en pahemmin ole pystynyt osallistumaan keskusteluihin telkkusarjoista, koska niin harvasta tiedän yhtään mitään :) Joitakin sarjoja kuitenkin katson, dvd:ltä. Tämä onkin minun kärsimättömälle luonteelle oiva tapa, sillä en millään jaksaisi odottaa aina viikkoa seuraavaa osaa, ja toisaalta en kuitenkaan muistaisi katsoa niitä ja tippuisin heti kärryiltä. Lostia olemme katsoneet nyt neljännen kauden loppuun saakka - siihen asti mitä sitä on dvd:llä tarjolla (älkää siis spoilatko...)! Koko ajan oudommaksihan se menee, mutta silti se on koukuttanut niin, että eiköhän se tule loppuun ast