The Hangman's Joke

Espanjalaisen Oskar Santosin esikoisohjaus Muiden hyväksi on sairaalamiljööseen sijoittuva kertomus rakkaudesta, yksinäisyydestä ja henkilökohtaisesta uhrautumisesta. Diego ( Eduardo Noriega ) on vakavasti sairaiden ja loukkaantuneiden osastolla työskentelevä lääkäri, joka on upottanut kykynsä tuntea empatiaa potilaitaan kohtaan syvälle sisimpäänsä, sillä kuoleviin potilaisiin kiintyminen aiheuttaa eron hetkellä liiallista tuskaa. Hänen oma elämänsä on luisumassa käsistä, sillä ero vaimosta ( Cristina Plazas ) uhkaa erottaa hänet myös teini-ikäisestä tyttärestä Ainhoasta ( Clara Lago ). Sitten sairaalaan tuodaan itsemurhaa yrittänyt, viimeisillään raskaana oleva Sara ( Angie Cepeda ). Kun Saran miesystävä Armand ( Carlos Leal ) ampuu ensin Diegoa ja sitten itsensä, lääkärin elämä saa kokonaan uuden suunnan, sillä hän saa tapahtumassa yliluonnollisen lahjan -tai kirouksen. Lopulta hän joutuu tekemään kivuliaan päätöksen suojellakseen rakkaimpiaan. Elokuvan on tuottanut maineikas e

Espanjalaisen Julian silmät -elokuvan genreksi on mainittu "romanttinen kauhutrilleri", joka minusta aluksi kuulosti aika hassulta yhdistelmältä. Mutta katsottuani elokuvan huomasin, että tämä luokittelu määrittelikin sen täydellisesti. Kokonaisvaltaisena teemana on nimittäin rakkaus, mutta matka taitetaan trillerin tavoin ja välillä matkaa maustetaan kauhuelementeillä. Julian silmät kertoo Juliasta ( Belen Rueda ), jonka kaksossisko on juuri kuollut - virallisen tiedon mukaan hän teki itsemurhan, mutta Julia epäilee muuta. Sisaruksista molemmat sairastavat silmänrappeumasairautta, joka sokeuttaa pikkuhiljaa. Sara-sisko oli sokeutunut jo aikaisemmin, Julialla sairaus on puolestaan pysynyt aisoissa, kunnes sisaren menettämisen aiheuttama stressi laukaisee sairauden nopean etenemisen. Tutkiessaan sisarensa kuolemaa Julia törmää salaperäiseen, näkymättömään mieheen, joka tuntuu seuraavan Juliaa, mutta jota kukaan ei muista koskaan nähneensä. Lopulta Julia menettää näkönsä

Kauhuelokuville karaistuminen -projektini jatkuu! Katsoin jokin aika sitten elokuvan The Others ( juttu täällä ) ja sen yhteydessä minua suositeltiin katsomaan myös espanjalais-meksikolainen Orpokoti . Satuin sitten löytämään elokuvan teräväpiirtona kirjastosta ja päätin uskaltautua katsomaan sen. Hyvä niin, sillä Orpokoti paljastui kauniiksi, joskin hyvin hyvin surulliseksi kauhudraamaksi. Olenkin alkanut miettiä, että mitenkähän monta hyvää elokuvaa minulta on jäänyt katsomatta pelkästään sen takia, että niihin on lätkäisty genreksi "kauhu"? Orpokoti on tarina Laurasta ( Belén Rueda ) ja hänen paluustaan aikuisena orpokotiin, jossa hän on elänyt lapsena. Mukana muuttavat Lauran mies Carlos ( Fernando Cayo ) ja pieni adoptoiduksi paljastuva Simon ( Roger Princep ). Laura haluaa avata rakennuksen uudelleen ja perustaa sinne hoitolan vammaisille lapsille. Lapsena Laura itse adoptoitiin ja hän sai oikean kodin, mutta kaikki hänen lapsuudenystävänsä orpokodista eivät oll