The Hangman's Joke

Katselin mielenkiinnosta putkeen ensin uuden Conan The Barbarianin ja sen jälkeen muistin virkistämiseksi alkuperäisen Conan The Barbarianin vuodelta 1982, koska halusin verrata remakea alkuperäiseen. Ja kyllähän niissä huomattavia eroja oli, osa alkuperäisen kannalta positiivisia, ja osa -yllättävää kyllä- uuden version kannalta positiivisia. Tarina Mielenkiintoista oli nähdä, miten aika on muuttunut ja muuttanut samalla saman tarinan esitystapaa. Vuoden 1982 Conan on täynnä seikkailua ja ystävien välistä huumoria. Se on kokonaisuutena oikeastaan aika kevyt elokuva, sillä hahmojen dialogissa on mielekästä huumoria, ystävysten välistä kiusoittelua ja aitoa kaverihenkeä, mitä seikkailuissa pitääkin olla. Uusi Conan puolestaan ei seikkaile vaan tuhoaa. Tarina on yllättävänkin vakava ja elokuva lähes pelkästään sotaa ja tuhoamista, ja siitä puuttuu alkuperäisen elokuvan seikkailun sympaattisuus. Siinä tappaminen ja mahdollisimman suuren tuhon aikaansaaminen tuntuu itsetarkoituksel

Olen tulossa vissiin tosissaan vanhaksi - The Expendables , toimintarymistely, jossa ovat mukana viime vuosikymmenten suurimmat tähdet, eikä kolahda. Sylvester Stallonen uusin ohjaus kertoo useaan otteeseen nähdyn toimintatarinan: Stallonen johtama ryhmä palkkasotureita palkataan Bruce Willisin toimesta kaatamaan pienen trooppisen saaren diktaattori. Saarella on kuitenkin käynnissä jotain sellaista, mikä natsaa karskienkin sotilaiden omaatuntoa vastaan ja he päätyvät räiskimään koko saaren hallinnon kirjaimellisesti maan tasalle. Matkalla nähdään kaunis ja kapinallinen nainen ( Giselle Itié ) ja taustalla häärii naisia kaatava tatuointitaiteilija Tool ( Mickey Rourke ), jolla on olevinaan pehmeä kohtansa. Loogiset aukot tarinassa ärsyttävät: saarella on tiukat passitarkastukset ensimmäisellä kerralla, kun Stallone ja Jason Statham sinne tulevat. Toisella kerralla ei tällaisista välitetä vaan rynnätään suoraan toimintaan. Kuitenkin lenskari on siististi parkissa laiturissa -joka