The Hangman's Joke

Uuden vuoden lupauksenani aloin käydä läpi IMDb:n Top 250 -listaa vuoden aikana ja katsoa siitä vuoden loppuun mennessä suurimman osan. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että vuoden lopussa listalta olisi katsottuna vähintään 90%, mutta koska lista elää koko ajan, en enää pidä niin tiukasti kiinni tuosta prosenttimäärästä. Pääasia on kuitenkin se, että katsoisin niitä vanhoja klassikoitakin, joita tuolla listalla paljon on ja joita en ole vielä saanut aikaiseksi katsottua. Vuoden alussa olin nähnyt silloiselta listalta 162 elokuvaa. Nyt, huhtikuun alussa Facebookin Twofifty -sovelluksessa on merkittynä 171 katsottua elokuvaa. IMDb:n listahan tosiaankin elää koko ajan ja osa katsotuista tippuu välillä listalta pois, ja osa nousee sinne takaisin. Mutta niihin katsottuihin... Charles Chaplin ja Jackie Coogan isänä ja poikana Charles Chaplinin elokuvia toki ovat katsoneet kaikki. Niin olen minäkin, mutta koska olen suurimman osan katsonut joskus nuorena televisiosta, en muista en

Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-) Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä. Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä