Angel, Season 4

Angelin neloskauden fiiliksiä SPOILERIVAROITUKSELLA


Angelin neloskausi oli minun mielestäni koko sarjan huonoin. Ei nyt ihan läpeensä huono, mutta ihan liian  saippuaoopperamainen ja jotenkin epämiellyttävällä tavalla kummallinen minun makuuni.

Kolmoskaudella mukaan tuli Angelin teini-ikäiseksi helvetin ulottuvuudessa kasvanut poika Connor, joka Holtzin kasvatuksen takia vihaa oikeaa isäänsä. Kolmoskausi loppuikin cliffhangeriin, jossa Connor upotti Angelin teräsarkussa meren pohjaan. Samaan aikaan kun Angel katosi meren pohjaan, Cordelia katosi myös - hänestä tehtiin korkeampi voima.

Neloskaudella Lorne, Gunn ja Fred koittavat siis pitää Angelin etsiväputiikkia yllä, mutta hieman masentuneella menestyksellä. Wesley, jonka jokainen tiimin jäsen hylkäsi tämän ryöstettyä Connorin, ryyppää itsekseen ja harrastaa epätervettä suhdetta Wolfram & Hartin Lilahin (Stephanie Romanov) kanssa. Omatuntoineen painiva Wesley ei kuitenkaan lannistu ja alkaa etsiä Angelia Holtzin avustajan Justinen ei niin suosiollisella avustuksella. Kun Wesley pelastaa Angelin, näiden kahden suhde alkaa vihdoin parantua.

Los Angelesiin saapuu suuri demoni, jota Angelin tiimi kutsuu Pedoksi. Tämä Peto uhkaa pimentää auringon ja lopulta tekeekin niin - mutta paljastuu, että jopa sillä on oma Mestari jota se palvelee. Tämä hieman ahdistaa Angelin tiimiä, sillä jo pelkkä Peto on melkoisen vaikea tapettava.

Samaan aikaan Connor ja Cordelia aloittavat hieman häiriinnyttävän suhteen, mistä Angel nyt ei ymmärrettävästi kovasti pidä, koska on itse rakastunut Cordeliaan.

Sitten Angelin tiimi keksii mahtavan (?) idean Pedon kukistamiseksi - he päättävät vapauttaa Angelin pahan puoliskon Angeluksen, koska tällä on ilmiselvästi Pedosta jotain sellaista tietoa, mitä hyvällä Angelilla ei ole. Ja kun Angelin sielu varastetaan firman kassakaapista, on tiimillä edessä kovat paikat. Varsinkin kun Angelus pääsee vankilastaan ulos.

Yliluonnollisen raskauden aikaisemminkin kokenut Cordelia heittää sitten oikein jymypommin - hän ja Connor odottavat lasta. Ja viimeistään tässä vaiheessa kausi menee niin häiriinnyttäväksi, että minä en suoraan sanoen ihan hirveästi siitä pitänyt. Toki koko maailman lumoukseensa kietomista suunnitteleva pahis Jasmine (Gina Torres) on aika hyytävä hahmo, mutta muuten kokonaisuus kuitenkin häiritsi minua sen verran paljon, etten oikein osannut nauttia pahiksestakaan.

Oli jännä huomata, että näiden loppupuolen jaksojen käsikirjoittajana on häärinyt mm. Ben Edlund, joka on kirjoittanut aivan loistavia Supernaturalin jaksoja.

Pinnallisten huomioiden osio: kyllä pitkään kestävillä vampyyrisarjoilla totisesti on ongelma päähenkilöidensä ikääntymisen ja fyysisen muuttumisen kanssa. Pulskistunut Boreanaz ei nimittäin todellakaan näytä enää 26-vuotiaalta, minkä ikäinen Liam oli, kun hänestä tehtiin 250 vuotta sitten vampyyri. Kun vertaa neloskauden Boreanazia ykköskauden Boreanaziin (vertauskohta esimerkiksi Cordelian muistelossa kolmoskaudella, kun Cordelia hyväksyi puolidemoniuden näkyjensä säilyttämiseksi), saatikka jos vertaa häntä Buffyn ykköskauteen, ei meinaa uskoa silmiään, sillä muutos on huikea. Samoin Cordelia näyttää huomattavasti hahmoaan vanhemmalta, mikä tekee Connorin ja Cordelian suhteesta jotenkin kornin näköistä.

Yhteenvetona: Angelin neloskausi oli liian saippuaoopperamainen ja liian häiriinnyttävä inhottavine ihmissuhteineen ja minä en siitä pitänyt. Läpi sen katsoin yhtä ahnaasti kuin muutkin, mutta suuresti odottaen viitoskautta, koska arvelin sen olevan nelosta parempi. Koska siinä on mukana aina niin kiinnostava Spike. Viitoskaudesta lisää huomenna :)