Buffy the Vampire Slayer, Season 2
Buffy-maratoni on edennyt rivakasti ja huomasinpa sitten kahlanneeni viikossa läpi kakkoskauden kokonaan. Lupasin kertoilla fiiliksiä sarjasta matkan varrella, joten tässäpä niitä nyt tästä kakkoskaudesta katkon jälkeen. Varaudu fanityttöilyyn ja hehkutukseen, luvassa ei siis ole mitään analyttistä tarkastelua vaan höpöttelyä ja tuntemuksia ;-)
Vakava SPOILERIVAROITUS, lue vain jos olet katsonut sarjan >>
Buffy, vampyyrintappajan kakkoskausi on aivan loistava. Hahmojen kehitys ja tarinan syventäminen onnistuvat molemmat, ja olin enemmän kuin tyytyväinen kauden lopetukseen - se oli aivan täydellinen! Varmasti aikoinaan kauden lopetus on tuntunut ensikatselulla hurjalta, koska erittäin suosittu hahmo tapetaan siinä. Nyt kun tiedän, että Angelille (David Boreanaz) on tehty oma sarjakin, lopetus hieman ehkä menetti dramaattisuuttaan siinä mielessä, että tiedän Angelin jääneen olemaan jonnekin eli hän ei kadonnut maailmastamme ihan kokonaan Buffyn (Sarah Michelle Gellar) seivästettyä hänet miekalla siihen demonipatsaaseen. Mutta vaikka yllätyksellisyys olikin menettänyt terävimmän kärkensä, kohtauksen vaikuttavuutta se ei latistanut yhtään.
Ykköskauteen verrattuna Buffy on nyt aikuisempi ja tietyllä tavalla varmempi ihminen. Ykköskausi nyt oli enemmänkin hahmojen esittelyä, mutta kakkosessa syvennytään heihin huomattavasti enemmän. Lisäksi toiminta alkaa olla sujuvaa eikä ykköskauden kankeutta ole niin enää nähtävissä, samoin efektit ovat parantuneet ilmeisesti sarjan suosion kautta lisääntyneen rahoituksen ansiosta.
Kakkoskausi on Buffyn ja Angelin traaginen tarina. Mikä alkaa kauniina, joskin varsin erikoisena vampyyrin ja vampyyrintappajan rakkaustarinana muuttuu pian karmivaksi elämän ja kuoleman kilpailuksi, muuttaa Angelin sieluttomaksi, täydelliseksi hirviöksi ja sitä kautta nuoren Buffy-paran hiljaiseksi ja masentuneeksi nuoreksi tytöksi. Siksi kauden loppu onkin jotenkin niin täydellinen - Angel saa sielunsa takaisin juuri sillä hetkellä, kun Buffy on jo tehnyt päätöksensä tämän tappamisesta. Viimeinen suudelma, rakkauden vakuuttelut - ja sitten miekka läpi sydämen. Huuh, vanha kyynikkokin herkistyi.
Gellar ja Boreanaz näyttävät hyvältä parilta, mutta kieltämättä välillä kävi mielessä ajatus, että Gellarin hahmo on 17-vuotias ja Angel näyttää kolmekymppiseltä. Olisin minäkin Buffyn äitinä ehkä vähän ollut varpaillani sellaisesta suhteesta...
Muista hahmoista oli myös hauska oppia lisää. Buffyn watcher (mikä se muuten on suomeksi?) Rupert Giles (Anthony Head) paljastui olevan paljon muutakin kuin hiljainen kirjastosetä ja hänelle olisi kaivannut hieman onnea ihanan neiti Calendarin (Robia LaMorte) kanssa. Calendarin murha olikin jotain ihan hirveää, varsinkin se miten Giles sitten löysi kuolleen rakastettunsa.
Willow (Alyson Hannigan) on ollut yksi sarjan suosikkejani ja se, että hän nyt tällä kaudella alkoi löytää omaa ääntään, oli ihastuttavaa. Cordeliasta (Charisma Carpenter) en vaan pidä vieläkään, hän on edelleen ärsyttävä bitch, mutta hänen suhteensa Xanderiin (Nicholas Brendon) on ihan hauska - kun olivat aluksi niin epäuskottava pari.
Juliet Landau on aivan loistavan kammottava sekavana Drusillana ja Spikesta (James Marsters) ei vissiin vielä päästy eroon. Spike olikin aluksi lähes yhtä loistavan kammottava kuin Drusilla, mutta oli jännää nähdä, että hänenkin hahmoonsa alettiin saada lisää syvyyttä kakkoskauden loppua kohden. Spiken, Angelin ja Drusillan kolmiodraama oli vaan niin (en keksi muuta sanaa kuin) kammottavan kiinnostavaa katsottavaa. Spiken liittoutuminen Buffyn kanssa Angelia vastaan antoi osviittaa tulevasta, sillä sen verran olen jo spoilaantunut, että jotain vipinää näille kahdelle on vissiin keskenään vielä tiedossa.
Mikä minua ärsytti tavattomasti, oli dvd:n toiminnalliset animaatiot olivat ihan törkeän pitkiä. Se, että päävalikosta vihdoin pääsi aina katsomaan kyseisen jakson, kesti kiireiselle ihmiselle hieman liian pitkään.
PS. Vieno pyyntö, älkää kommenteissa isosti vielä spoilatko tapahtumia kolmoskaudesta eteenpäin, pliis :)
