Kotona katseltua: Chapter 27, elokuva John Lennonin murhaajasta (2007) (***)

Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta. Ainoa asia, joka minulle jäi siitä mieleen, oli se, että ihanainen Jared Leto lihotti itseään hillittömän määrän roolia varten. En edes kiinnittänyt huomiota siiten, mistä elokuvassa on kyse.

Chapter 27 kertoo Mark David Chapmanista (Leto), joka joulukuun 8. päivänä 1980 murhasi suurimman idolinsa John Lennonin tämän New Yorkin asunnon edustalla. Itse Lennonia elokuvassa nähdään vain pieni hetkonen loppupuolella ja elokuva onkin pyhitetty Chapmanin rikkinäisen hahmon kuvaamiseen. Ilmestyessään elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen sen takia, että ihmisten mielestä se näytti yhden suurimmista musiikki-ikoneista murhanneen miehen liian positiivisessa valossa.

Elokuvana Chapter 27 on haasteellinen ja hieman raskas katsottava, sillä se etenee erittäin verkkaiseen tahtiin ja Chapmanin hahmo sekä hänen harhansa ovat kuvassa jatkuvasti. Ohjaaja J.P. Schaefer osaa kuitenkin tiivistää tunnelmaa oikeissa kohdissa. Kaiken kruunaa kuitenkin Leto.

Leto tekee huikean hienon roolisuorituksen kahtiajakautuneena Chapmanina - toisaalta mies palvoi Lennonia ja valvoi päiväkausia tämän asunnon edessä saadakseen tältä nimikirjoituksen levyn kanteen. Mutta toisaalta hän halusi tappaa idolinsa, koska tämä oli muuttunut ajan mittaan Chapmanin mielestä tekopyhäksi. Tämä juonsi juurensa siitä, että Chapman piti J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa -kirjaa henkilökohtaisena raamattunaan ja kuvitteli välillä itsensä romaanin kapinallisena Holden Caulfieldinä.

Oikea Chapman muuten istuu tuomiotaan edelleen. Hän on pyytänyt armahdusta useaan otteeseen, mutta hänen hakemuksensa on aina hylätty.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Chapter 27
Ohjaus: J.P. Schaefer
Käsikirjoitus: J.P. Schaefer, perustuu Jack Jonesin kirjaan "Let me take you down"
Pääosissa:  Jared Leto, Lindsay Lohan
Valmistusmaa: USA / Kanada 2007
Genre: draama / biografia
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>