Kotona katseltua: What doesn't kill you (2008) (***)


Ohjaaja-käsikirjoittaja Brian Goodmanin omiin kokemuksiin pohjautuva What doesn't kill you on tarina kahdesta kaveruksesta, jotka lapsuudesta lähtien ovat kuin veljekset, mutta jotka jo nuorena päätyvät lain väärälle puolelle. Brian (Mark Ruffalo) ja Paulie (Ethan Hawke) elävät aikuisenakin kädestä suuhun, ryöstellen kaikkea pientä, mitä paikallinen rikollispomo Pat Kelly (jota esittää Goodman itse) heitä pyytää tekemään.

Brian on naimisissa suloisen Stacyn (Amanda Peet) kanssa ja hänellä on kaksi lasta, Paulie puolestaan on naisia hurmaava ikisinkku, joka haluaa elämältään enemmän kuin mitä pikkurikollisena on mahdollista saada. Kun Pat joutuu vankilaan, pomon talutushihnasta irti päässeiden poikien nälkä kasvaa ja niin myös rikosten koko. Lisäksi Brian vajoaa käyttämään mitä tahansa huumeen kaltaista hänelle tarjotaankaan. Kun rötöstelyjen koko kasvaa, niin kasvaa myös kiinnijäämisen riski.

What doesn't kill you ei vakuuta ihan niin voimakkaasti kuin se haluaisi. Ruffalon hahmon selkeästi halutaan saavan sympatioita osakseen, hänhän kuitenkin on pahoille teille langennut sielu, joka viime hetkillä pääsee ponnistamaan rikoksen alhosta kaidalle tielle. Tämä on tehty kuitenkin liiallisesti alleviivaten, kuin kerjäten katsojien sympatiapisteitä, ja minua tämä häiritsi. Lisäksi Hawken hahmo, vaikka sekin kasvaa tarinan edetessä, jätetään hieman yksiulotteiseksi.

Elokuvan maailma on synkähkö ja tarinan kaari painottuu draamaan varsinaisen väkivallan tai toiminnan sijaan, mikä on aika harvinaista tämän tyyppisissä elokuvissa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: What doesn't kill you
Ohjaus: Brian Goodman
Käsikirjoitus:  Brian Goodman, Paul T. Murray
Pääosissa: Ethan Hawke, Mark Ruffalo, Amanda Peet, Will Lyman, Brian Goodman, Donnie Wahlberg
Valmistusmaa: USA 2008
Genre: rikos / draama
IMDb
Traileri >>

Kuvat Googletettu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>