Tyttö joka leikki tulella - Lisbeth Salanderin seikkailu jatkuu

Stieg Larssonin Millenium -trilogiaan perustuvan elokuvasarjan kakkososa Tyttö joka leikki tulella tulee teattereihin samaan aikaan (18.9.) romanttisen komedian The Ugly Truthin  kanssa. Voin vain kuvitella, kumpi elokuvista saa paremmat arvostelut ;-)

Tyttö joka leikki tulella jatkaa Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvassa alkanutta hakkeri Lisbeth Salanderin ja Millenium -lehden päätoimittaja Mikael Blomkvistin tarinaa. Lisbeth (Noomi Rapace) palaa Ruotsiin reilun vuoden "maanpaon" jälkeen ja saa heti jäljilleen miehiä, jotka vihaavat naisia. Mikael (Michael Nyqvist) puolestaan saa toimitukseensa freelancer-toimittajan, joka on asiasta väitöskirjaa tekevän tyttöystävänsä kanssa selvittänyt naiskauppaa sekä uhrien että ostajien kantilta. Tutkimuksessa on ilmennyt raflaavia seikkoja mm. korkeiden virkamiesten osallisuudesta asiaan.


Kun Dag tyttöystävineen murhataan, ja murha-aseesta löytyy Lisbethin sormenjäljet, alkaa maanlaajuinen ajojahti sekä virallisen poliisin että rikollisten taholta. Lisbethin menneisyydestä paljastuu lisää karmivia yksityiskohtia ja lopulta hän joutuu kasvotusten menneisyytensä kanssa. Tämän enempää tarinasta ei voikaan kertoa spoilaamatta :)

Tyttö joka leikki tulella ei aivan yllä edeltäjänsä mahtavuuden tasolle. Miehet jotka vihaavat naisia oli kokonaisuutena loistava kaikin osin ja siinä osaset loksahtelivat paikoilleen sellaisella intensiteetillä, että heikompaa hirvitti. Lisäksi temaattisesti se oli feministisyydessään ja rasisminvastaisuudessaan vertaansa vailla. Kakkososa jatkaa samalla tyylillä, mutta on kokonaisuutena rikkonaisempi.


Itselläni ruotsin kuullunymmärrys on vähän huonoissa kantimissa ja jouduin vahvasti tukeutumaan tekstityksiin. Kompleksisen tarinan seuraaminen pelkän tekstityksen avulla oli paikoin hankalahkoa ja tämä yhdistettynä rikkonaisempaan kokonaisuuteen tarinassa oli välillä vaikea pysyä mukana.

Mukana on kuitenkin edelleen samaa feminististä energiaa kuin edeltäjässään ja Rapace vetää uskomattoman rankan roolinsa toistamiseen taidolla, jota ei voi kuin ihailla. Tämä on vielä edeltäjäänsäkin enemmän Rapacen elokuva, joskin näin olikin odotettavissa jo tarinan nimen perusteella.

Kirjasarjaa en ole edelleenkään saanut luettua, joten vertauksien tekeminen originaaliin on mahdotonta. Elokuvaa voi kuitenkin suositella lämpimästi laatutrillereiden ystäville.

Tuomio: *****

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi