Kotona katseltua: Keikkaa pukkaa (2010) (***)

Forgetting Sarah Marshall -komedian sekopäinen brittirokkari Aldous Snow (Russell Brand) osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi hahmoksi, että hänelle päätettiin omistaa kokonainen elokuva.  

Samaisen Nicholas Stollerin ohjaama ja käsikirjoittama Keikkaa pukkaa - Get Him to the Greek -elokuvassa levy-yhtiössä työskentelevä fanipoika Aaron (Jonah Hill) saa tehtäväkseen roudata uransa ehtoopuolella olevan Snow’n Lontoosta Kaliforniaan comeback-keikalle. Tehtävä ei ole yksinkertainen, sillä Snow elää sekoillen kuin Mötley Crüe ikään - ja tahtoo opettaa samat tavat myös kiltille ja kuuliaiselle Aaronille.

Keikkaa pukkaa parodioi vinkeästi niin leveileviä ja huumeita vetäviä kuin kyseenalaista hyväntekeväisyystyötä tekeviä rokkitähtiä. Snow'n harjoittamassa hyväntekeväisyydessä on nimittäin samoja piirteitä kuin Brünon (2009) vastaavassa.

Brandin harteilla lepääkin komedian uskottavuus mallikkaasti, sillä äijä on oikeasti hauska hörhö. Hill on toisaalta ihan sopiva rooliinsa pulleana hipsukkana, mutta vähän enemmän särmää olisin mieheen kaivannut. Lisäksi kivat cameot (kuten Harry Pottereiden Tom Felton ja Metallican Lars Ulrich) värittävät tarinaa mukavasti. Yltiöhauskaksi elokuva ei kuitenkaan nouse, vaan Sarah Marshallin tapaan jää kaipaamaan komedian terävintä kärkeä.

Ekstrana on harmillisesti vain kommenttiraita sekä 5-minuuttinen kooste mokaotoksia. Harmillisesti siksi, että elokuva on kuitenkin sen verran hauska, että sen tekoprosessista olisi mielellään katsellut enemmänkin materiaalia.

[Juttu julkaistu alunperin Episodissa #1/2011 ja siitä hieman muokattu blogia varten]

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Get Him to the Greek
Ohjaus: Nicholas Stoller
Käsikirjoitus:  Nicholas Stoller, Jason Segel
Pääosissa: Russell Brand, Jonah Hill
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: komedia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>