Ärhäkkä susiratsastaja - Prinsessa Mononoke (1997) (*****)

 
[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten]

Eeppinen Prinsessa Mononoke, japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta.

Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys.

Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Oscarillakin palkittu, huiman visuaalinen Henkien kätkemä. Samainen satumaisuus on nähtävissä tässä Miyazakin mielikuvituksesta kumpuavassa tarinassa. Mononoke-maailma on lumoavan kaunis, ja luonnon sekä sitä hyväkseen käyttävien ihmisten välinen sota groteskiudessaan huikea. Vuonna 2009 ilmestyneen, James Cameronin ohjaaman Avatarin Pandora -maailma on itse asiassa hyvin samankaltainen, sillä molempien elokuvien suuri kauneus on juurikin niiden käsittämättömän upeissa ekosysteemeissä ja niiden kuvauksessa.

Kuten useissa muissakin Miyazakin tarinoissa, myös Mononokessa on vahva ympäristönsuojelullinen sanoma. Se on haikea alkusoitto teollisuuden ja ihmisten sen avulla luonnosta saaman täydellisen ylivallan kehitykselle.

Varoituksen sana on sanottava Miyazakin ystäville: Prinsessa Mononokea ei voi maailman suloisimman lastenelokuvan, Naapurini Totoron, tavoin suositella aivan perheen pienimmille sen sisältämän graafisen raakuuden ja melkoisen pelottavien jumalhahmojensa takia.

Tuomio: ★★★★★


Alkuperäinen nimi: Mononoke-hime 
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Japaninkielisissä ääniosissa: Yôji Matsuda, Yuriko Ishida, Yûko Tanaka, Sumi Shimamoto
Valmistusmaa: Japani 1997
Genre: animaatio
IMDb

Kuvat Googletettu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>