Peter Weirin The Way Back (2010) (***)


Löyhästi tositapahtumiin perustuva The Way Back kertoo Siperian vankileiriltä karkaavasta miesporukasta, joka kävelee uskomattoman matkan Siperiasta Mongolian ja Kiinan kautta Intiaan ja vapauteen. Tapahtumien todenperäisyydestä ei ole kuitenkaan varmuutta, sillä alkuteoksen kirjoittanut Slavomir Rawicz paljastui  vapautetuksi vankileiriltä, eikä sieltä karanneeksi. Eräs toinen entinen vanki on sen jälkeen ilmoittanut olleensa tarinan innoittajana, mutta todisteita tähän ei ole löytynyt. Todenperäisyyttä tai ei, huikea matka - 6 400 km jalkaisin - tarinan ihmisillä on kuljettavanaan.

Elokuvassa puolalainen Janusz (Jim Sturgess) joutuu vankileirille neuvostovastaisuudestaan sen jälkeen, kun hänen vaimoaan on kidutettu antamaan tunnustus miehestään. Vankileirillä Janusz tapaa mielenkiintoisia persoonia, ja Mark Strongin esittämän Khabarovin avustuksellahän  alkaa suunnitella lähes mahdottomalta tuntuvaa pakoa. Mukaan lähtevät mm. rikollispomo Valka (Colin Farrell) ja amerikkalainen Mr. Smith (Ed Harris).

Miesporukka kahlaa lumessa päiväkausia oppaanaan hieman erätaitoja osaava Janusz, joka pyrkii suunnistamaan kohti Baikal-järveä, josta sitten on helpompi suunnistaa Mongoliaan Neuvostoliiton rajan yli vapauteen. Baikalilla heidän joukkoonsa liittyy vielä nuori Irena (Saoirse Ronan).

The Way Back kuvaa matkalaisten vastoinkäymisiä ensin vankileirillä, sitten Siperian aavassa erämaassa lumen armoilla ja Mongolian aavikoilla ja lopulta Himalajan vuoristossa. Harvakseltaan elokuvia tekevän Peter Weirin (Kuolleiden runoilijoiden seura, Truman Show) ohjaksissa tällaiselta tarinalta voi odottaa paljonkin, mutta kokonaisuus jää hienoista puitteistaan ja lahjakkaista näyttelijöistään huolimatta puolivillaiseksi.

Luonnon armoilla selviytymisen kuvaajana Weir on ohjaaja paikallaan ja dramaattiseksi tarkoitetut käänteet ja yllättävät luonnonilmiöt seuraavat toistaan. Ihailtavaa oli pitkä ja komea kuvaus vankileirin työolosuhteista - kamera kulkee työleirinä toimivan laakson läpi ja yhdellä otoksella se näyttää meille suuria kivenlohkareita pienivän ryhmän, tämän tuloksena olevan hieman pienempiä kiviä rikkovan ryhmän ja niin edelleen niin pitkälle, että kivenlohkare on muuttunut käsivoimin soraksi. Samalla otoksella nähdään myös muita työtehtäviä, kuten puiden kaatajat, karsijat ja pilkkojat. Kohtaus oli niin hieno, että jäi itselleni yhdeksi muistettavimmista koko elokuvassa.

Elokuvan henkilökehitys ei kuitenkaan aivan toimi ja muutamat keskeiset hahmot jäävät kasvottomiksi ja sulautuvat toisiinsa. Itselleni kävi nimittäin niin, että en elokuvan jälkeen muistanut enää, kuinka monta miestä vankileiriltä lopulta karkasikaan, sillä Sturgessin, Harrisin, Ronanin ja Farrellin mielenkiintoisten, mutta ikävän etäisiksi jäävien hahmojen lisäksi muut hahmot jäävät täysin statistien asemaan. Samoin tarinassa mukana oleva jännityselementti jää käyttämättä ja paikoitellen katsojasta tuntuu kuin seuraisi matkaseurueen kävelystä kertovaa dokumenttia.

Huikaisevan komeat maisemat ja välillä raadolliseksi muodostuva hengissäsäilymiskamppailu tekevät The Way Backista kuitenkin ihan asiallisen kertakatselun.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Way Back
Ohjaus: Peter Weir
Käsikirjoitus: Keith R. Clarke, perustuu Slavomir Rawiczin romaaniin
Pääosissa: Jim Sturgess, Ed Harris, Colin Farrell, Saoirse Ronan, Mark Strong
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama
Ikäraja: 11
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi