Kotona katseltua: Keikkaa pukkaa (2010) (***)

Forgetting Sarah Marshall -komedian sekopäinen brittirokkari Aldous Snow (Russell Brand) osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi hahmoksi, että hänelle päätettiin omistaa kokonainen elokuva.  

Samaisen Nicholas Stollerin ohjaama ja käsikirjoittama Keikkaa pukkaa - Get Him to the Greek -elokuvassa levy-yhtiössä työskentelevä fanipoika Aaron (Jonah Hill) saa tehtäväkseen roudata uransa ehtoopuolella olevan Snow’n Lontoosta Kaliforniaan comeback-keikalle. Tehtävä ei ole yksinkertainen, sillä Snow elää sekoillen kuin Mötley Crüe ikään - ja tahtoo opettaa samat tavat myös kiltille ja kuuliaiselle Aaronille.

Keikkaa pukkaa parodioi vinkeästi niin leveileviä ja huumeita vetäviä kuin kyseenalaista hyväntekeväisyystyötä tekeviä rokkitähtiä. Snow'n harjoittamassa hyväntekeväisyydessä on nimittäin samoja piirteitä kuin Brünon (2009) vastaavassa.

Brandin harteilla lepääkin komedian uskottavuus mallikkaasti, sillä äijä on oikeasti hauska hörhö. Hill on toisaalta ihan sopiva rooliinsa pulleana hipsukkana, mutta vähän enemmän särmää olisin mieheen kaivannut. Lisäksi kivat cameot (kuten Harry Pottereiden Tom Felton ja Metallican Lars Ulrich) värittävät tarinaa mukavasti. Yltiöhauskaksi elokuva ei kuitenkaan nouse, vaan Sarah Marshallin tapaan jää kaipaamaan komedian terävintä kärkeä.

Ekstrana on harmillisesti vain kommenttiraita sekä 5-minuuttinen kooste mokaotoksia. Harmillisesti siksi, että elokuva on kuitenkin sen verran hauska, että sen tekoprosessista olisi mielellään katsellut enemmänkin materiaalia.

[Juttu julkaistu alunperin Episodissa #1/2011 ja siitä hieman muokattu blogia varten]

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Get Him to the Greek
Ohjaus: Nicholas Stoller
Käsikirjoitus:  Nicholas Stoller, Jason Segel
Pääosissa: Russell Brand, Jonah Hill
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: komedia
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>