Helmikuun poika: Joseph Gordon-Levitt (synt. 17. helmikuuta, 1981)


Helmikuun 2011 poika on Los Angelesissa 17. helmikuuta vuonna 1981 syntynyt Joseph Leonard Gordon-Levitt, joka täyttää tänään 30 vuotta. Hän on monille tuttu kasvo tv-sarjasta Kolmas kivi auringosta, mutta minulle miekkonen tuli enemmän tutuksi vasta ihastuttavan (500) Days of Summer -komedian kautta, jossa hän esitti Zooey Dechanelin näyttelemään tyttöön rakastunutta nuorukaista. Lisäksi hän on näytellyt mm. vuonna 2008 Kimberly Peircen sotadraamassa Stop-Loss ja vuotta myöhemmin kammottavassa toimintaseikkailussa G.I. Joe: The Rise of Cobra.

Huomasin Gordon-Levittin IMDb:n biografiaa selaillessani, että nuorukainen on esiintynyt myös yhdessä nuoruuteni suosikkisarjoista nimeltä China Beach. Tuolloin hän oli vielä ihan pikkupoika ja roolihahmonsakin vain 9-vuotias.

Viime kesänä Gordon-Levitt loisti Leonardo Di Caprion rinnalla Christopher Nolanin ohjaamassa tieteisjännärissä Inception, jota itse pidän yhtenä viime vuoden parhaimmista elokuvista. Ensi vuonna hän jatkaa Nolanin ohjaksissa ja kyseessä on rooli uudessa Batmanissa nimeltä Yön Ritarin paluu, jonka on näillä tiedoin määrä saada USA:n ensi-iltansa heinäkuussa 2012.

Sitä ennen (Suomen julkaisupäiviä ei tiedossa) hänet nähdään Seth Rogenin ja Anna Kendrickin kanssa draamakomediassa nimeltä Live with it, David Koeppin ohjaamassa toimintatrillerissä nimeltä Premium Rush sekä Bruce Willisin ja Emily Bluntin rinnalla Rian Johnsonin ohjaamassa tieteistoimintaelokuvassa Looper.

Erittäin tuottelias nuori mies ei ole todellakaan mikään eilisen teeren poika, sillä mittavan näyttelijän uransa lisäksi hän on kokeillut ohjaajan hommia kolmessa lyhytelokuvassa, käsikirjoittanut niistä yhden ja toiminut lisäksi tuottajana, säveltäjänä, leikkaajana, kuvaajana...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>