Sofia Coppolan Somewhere (2010) (**)
[Disclaimer: suhtautumiseni Sofia Coppolan uusimpaan elokuvaan on ollut erittäin ristiriitainen, enkä ole vastaavanlaista sisäistä ristiriitaa kovin usein kokenut elokuvien suhteen - toisaalta nimittäin pidin tästä elokuvasta todella paljon, sen ideasta, mutta toisaalta sitä katsoessani meinasin välillä tylsistyä kuoliaaksi. Ehkä kaksi tähteä on hieman liian vähän ja kolme tähteä ajaisi asian paremmin. Toistaiseksi mennään kuitenkin näin. Lynkatkaa, jos siltä tuntuu.]
Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisen leijonan voittanut Sofia Coppolan Somewhere on saanut osakseen sekä haltioitunutta suitsutusta että suoranaista inhoa. Elokuva ei ole kovin helposti lähestyttävä ja nopeatempoisiin elokuviin tottuneille katsojille se saattaa näyttäytyä liian hitaana tai vaikeaselkoisena.
Somewhere kertoo Stephen Dorffin näyttelemästä Johnny Marcosta, suositusta näyttelijästä, joka elää Chateau Marmont -hienostohotellissa, tilaa sinne tankotanssijoita ja ajaa mustalla Ferrarillaan. Hänen elämänsä on kuitenkin emotionaalisesti tyhjää ja ainoan inhimillisyyden pilkahduksen tuohon vakavailmeiseen mieheen saa hänen 11-vuotias tyttärensä Cleo (Elle Fanning), joka asustaa äitinsä luona.
Cleon äiti lähtee määrittelemättömäksi ajaksi matkoille ja tyttö muuttaa isänsä luo. Yhdessä he matkaavat muun muassa Italiaan mainostamaan miehen uusinta elokuvaa ja isä-tytär -yhteys alkaa tuoda tolkkua Johnnyn zombiemaisena kuvattuun, managerin puheluiden mukaan toimivaan elämään.
Koko ikänsä viihdemaailmassa eläneen Coppolan omaelämäkertaiseksi helposti miellettävä Somewhere on konseptiltaan mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka maailman valokeilassa ja yltäkylläisyydessä eläminen voi olla pinnallista ja sisällöltään tyhjää. Samalla se kuvaa läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä itsensä kokonaiseksi tuntemisen apuvälineenä.
Marie Antoinetten runsauden jälkeen Coppola on palannut Lost in Translationin tyyliseen minimalismiin. Somewhere on idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan se on vaativaa ja paikoitellen tylsääkin katsottavaa. Useita kohtauksia nimittäin näytetään todella pitkän aikaa ilman, että se varsinaisesti veisi tarinaa eteenpäin. Elämäänsä tylsistynyt Johnny nähdään ajamassa Ferrarillaan kiekkaa toisensa jälkeen ja tuijottamassa lasittunein silmin tankotanssijoiden esitystä niin pitkiä aikoja, että niistä alkaa houkua tekotaiteellisuuden tuntu.
Somewheressä puhutaan todella vähän, mikä nostaa näyttelijöiden harteille kasattua painetta tunnelmien tulkkeina. Dorffin tyhjän paperin kaltainen ilmeettömyys vahvistaa Johnnyn sisäistä tyhjyyttä, mutta tekee elokuvan katsomisesta raskaan. Suloinen Fanning on elokuvan piristysruiske ja hänen ollessaan kuvassa tarinaankin tuntuu paistavan aurinko, mikä Johnnyn tapauksessa vertauskuvallisesti tapahtuukin.
Francis Ford Coppolan tyttäreltä on odotettu paljon ja hieno Lost in Translation toikin hänelle parhaan käsikirjoituksen Oscarin vuonna 2004. Toistaiseksi hänen uransa on ollut hieman epätasainen, mutta selkeästi tällä kohta nelikymppisellä naisella on potentiaalia edetä urallaan loistaviin suorituksiin. Somewhere ikävä kyllä jää jälkeen Coppolan töiden kärjestä.
Tuomio: ★★★★★
F A C T F I L E:
Alkuperäinen nimi: Somewhere
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola
Pääosissa: Stephen Dorff, Elle Fanning, Michelle Monaghan
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama
Ikäraja: 7
IMDb
Traileri >>
[Arvio julkaistu alunperin Episodissa ja siitä muokattu blogiin]
