Marraskuun tyttö - Anne Hathaway (synt. 12. marraskuuta 1982)


Marraskuun tytöksi vuoden 2010 kalenterissa valikoitui New Yorkissa 12. marraskuuta, 1982 syntynyt Anne Jacqueline Hathaway.

Anne Hathaway legendaarisen Annie Leibovitzin kuvaamana
Ensimmäinen elokuva, jossa muistan Hathawayn nähneeni oli vuonna 2005 ilmestynyt Brokeback Mountain, jossa hän näytteli räväkästi pukeutuvaa "lehmityttöä", Jake Gyllenhaalin hahmon vaimoa. Kyseisessä elokuvassa hän jäi hieman kanssasisarensa Michelle Williamsin varjoon, mutta mieleen tuo bambinsilmäinen, hymyilevä kaunotar jäi kuitenkin heti. Seuraavaksi näin hänet Jane Austenin roolissa elokuvassa Jane Austenin jalanjäljillä, vastanäyttelijänään James McAvoy ja sitten lopulta oman idolinsa Meryl Streepin "kiusattavana" elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan.

Rachel Getting Married esitteli Hathawayn vakavassa ja rankassa roolissa vieroituksesta kotiin sisarensa häihin palaavana tyttärenä, jolla on harteillaan suuri salaisuus. Uskoisin, että tämä oli juuri se rooli, joka iskosti lopullisesti Hathawayn mieleeni ja nosti hänet yhdeksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni - hän muuten sai myös ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa tuosta roolista. Vaikka hän tekee hömppärooleja, kuten esimerkiksi Morsianten sota ja Prinsessapäiväkirjat, hänen olemuksensa on jotenkin niin herttainen ja aito, että hänestä on lähes pakko pitää. Hänessä on jotain samanlaista maanläheistä karismaa kuin vaikkapa Sandra Bullockissa.

Seuraavaksi Hathaway nähdään uudestaan Jake Gyllenhaalin parina lääketeollisuudesta kertovassa romanttisessa komediassa Love and Other Drugs (traileri täällä >>) jonka Suomen ensi-ilta on merkitty kuluvan vuoden joulukuun viimeiselle päivälle.


"I look my best after an entire hair and makeup team has spent hours perfecting me. When do I feel my best? When I haven't looked in a mirror for days, and I'm doing things that make me happy."

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>