Kotona katseltua: Neil Jordanin Ondine (2009) (***)


Irlantilaisen Neil Jordanin meriittilistaan kuuluvat loistoteokset Veren vangit (1994) ja The Crying Game (1992), josta hänelle ojennettiin mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinto. Jordanin uusin elokuva Ondine sijoittuu miehen kotiseuduille sateisen harmaaseen, mutta oi niin kauniiseen Irlantiin.

Colin Farrell on Syracuse, kalastaja, jonka verkoissa ei paljon sisältöä elannoksi asti ole. Hän on elämässään pettynyt, entinen alkoholisti ja omien sanojensa mukaan pelle. Hän kuitenkin rakastaa täydellä sydämellään erossa vaimolleen Mauralle (Dervla Kirwan) jäänyttä, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivää ja pyörätuolilla ajelevaa Annie-tytärtään (Alison Barry).

Eräänä päivänä Syracusen verkkoon tarttuu nainen (Alicja Bachleda), joka esittelee itsensä Ondineksi, "vedestä tulleeksi". Annie on varma, että nainen on tietynlainen merenneito, selkie. Ondinen mukana Syracusen elämään alkaa paistaa aurinko ihmeellisten onnellisten sattumien kautta. Mies ei kuitenkaan voi uskoa onnensa kääntyneen, vaan alkaa etsiä syitä hyvään tuuriinsa hieman väärin perustein.

Ondine on suloisen karhea tarina yksinäisen miehen ja mystisen naisen rakkaudesta sekä lapsen uskosta taikuuteen. Upeissa maisemissa kuvattu satu näyttää kaikin puolin kauniilta, mutta harmillisesti tarinasta puuttuu se viimeinen ripaus elokuvan taikaa, mikä tekisi siitä loistavan. Näyttelijät tekevät kaikin puolin hyvää työtä, mutta tarina ei jostain syystä kanna niin hyvin kuin tällaisen tarinan voisi olettaa kantavan.

Ondine tarjoaa romanttista draamaa irlantilaisella harmaanvihreällä maisemalla maustettuna. Se on kaunis elokuvallinen välipala, muttei jää mieleen samanlaisena mestariteoksena kuin vaikkapa The Crying Game.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Ondine
Ohjaus ja käsikirjoitus:  Neil Jordan
Pääosissa:  Colin Farrell, Alicja Bachleda, Alison Barry, Stephen Rea, Dervla Kirwan, Tony Curran
Valmistusmaa: Irlanti / USA 2009
Genre: draama / romantiikka
IMDb
Traileri >> 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>