Espoo Ciné (20.-29.8.2010) alkaa ensi viikolla

Soul Kitchen, ohj. Fatih Akin, kuvassa Adam Bousdoukos
21. kerran järjestettävä Espoo Ciné alkaa ensi viikolla 20.8. ja kestää kymmenen päivää 29.8. asti. Festivaalilla esitetään jälleen satakunta elokuvaa ja näytöksiä on peräti 170, mikä on enemmän kuin koskaan ennen.

Espoo Ciné on mielestäni ollut aina mukava leffafestari ja siksi sen näytöksiä mielenkiinnolla odotan. Tänä vuonna festivaalin avaa saksalaisen Fatih Akinin (Taivaan reunalla) ohjaama komedia Soul Kitchen, joka kertoo Hampurissa asuvasta kreikkalaisesta ravintoloitsijasta, jonka elämä ei aina suju ihan yksinkertaisen käsikirjoituksen mukaan. Ohjaaja itse myös saapuu avajaisiin.

Festivaalin päätöselokuvana nähdään puolestaan tanskalaisen Thomas Vinterbergin ohjaama Submarino, joka kertoo traumaattisen lapsuuden varjostamien veljesten elämästä.

Ohjelmistossa nähdään myös Cannesissa ensi-iltansa saanut Woody Allenin ohjaama draamakomedia You will meet a tall dark stranger, pääosissaan mm. Antonio Banderas, Anthony Hopkins ja Naomi Watts. Itselläni tämä elokuva kuuluu ehdottomasti nähtävien joukkoon, joten ostinkin sinne lipun heti kun lippukauppa avautui. Cannesissa niinikään keskustelua herättänyt Olivier Assayasin ohjaama Carlos kuuluu Cinén ohjelmistoon.

Suomalaisen dokumentaristin Arto Halosen ensimmäinen fiktiivinen elokuva Prinsessa saa ensi-iltansa Espoo Cinéssä. Tämä tositapahtumiin perustuva elokuva kiertyy Kellokosken mielisairaalassa ison osan elämästään viettäneen, "prinsessana" tunnetun Anna Lappalaisen elämäntarinan ympärille.

Espoo Cinén koko ohjelmisto löytyy täältä >>
Ja lippukauppaan pääsee suoraan tästä >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>