Supernatural, season 4 - jaksot 1 - 5
Supernaturalin neloskausi on nyt pyörähtänyt minun pleikkarissani käyntiin, teräväpiirtona kuten kolmoskausikin. Kolmoskausi päättyi melkoiseen huipennukseen ja siksipä neloskaudelta saattoikin odottaa melkeinpä mitä vain.
Katkon jälkeen jaksokohtaiset fiilikset edelleenkin SPOILERIVAROITUKSELLA.
Neloskausi ei ala yhtään sen pienemmästi kuin Deanin henkiin heräämisellä 6 feet under. Helvetistä jollain ihmeellisellä konstilla pois päässyt Dean kaivautuu haudastaan ulos ja saa huomata neljän kuukauden kadonneen ja veljensä Samin jatkaneen matkaa ilman häntä. Kun Dean ei saa yhteyttä Samiin, hänen seuraava kontaktinsa on tietenkin Bobby, joka testaa kaikki keinonsa varmistuakseen siitä, että Dean on Dean, eikä mitään muuta. Saman tekee Sam (aka Wedge Antilles ;-) hieman myöhemmin.
Pienen selvitystyön jälkeen Dean lopulta saa selville, kuka hänet helvetistä pelasti ja joutuu miettimään uudestaan suhdettaan Jumalaan. Hänet pelastanut enkeli Castiel (Misha Collins) ei muuten ole mikään valkoisilla siivillä lepatteleva suojelusenkeli vaan jotain ihan muuta.
Neljän kuukauden aikana on ehtinyt muuttua moni asia, mutta se ei ole muuttunut, että veljeksillä on edelleenkin kommunikaatio-ongelmia. Minua tämä jakso hieman ihmetytti, sillä miten on mahdollista, että asioita ei tuon enempää puida? "Joo, olinpa tuossa 4 kuukautta helvetissä, mutten muista siitä mitään" "Ai jaa, no minä olen vähän metsästellyt sillä aikaa..." ja siinä se. Ei se pojat näin mene! Dean persoonana on pysynyt ihan samana, sillä mitäpä lähtee miehen matkaan heti haudasta nousun jälkeen? No suklaapatukoita ja tyttölehti :)
Demoninmetsästäjiä alkaa kuolla mystisesti ja tutkiessaan asiaa veljekset ja Bobby tapaavat ryhmän vihaisia henkiä. Niitä ihmisiä, joita he eivät olleet kyenneet pelastamaan. Bobbya jahtaavat erittäin creepyt kaksostytöt, Samia tulee tapaamaan agentti Henricksen, mutta kaikkein kamalin on Deanin luokse tuleva Meg. Siis se Meg-tyttö, joka toimi Meg-demonin asumuksena vuoden päivät ja joka kuoli Deanin käsittelyssä ykköskaudella.
Lisäksi katsojille paljastetaan, että Sam veljeilee edelleen Ruby-demonin kanssa. Nyt Ruby vain majailee tumman tytön (Genevieve Cortese) kehossa kolmoskauden blondin sijaan.
Megin tapaaminen on jakson karmivin, sillä tyttöä käy oikeasti sääliksi. Varsinkin kun ajattelee, millainen suhtautuminen vaikkapa Samilla nykyisin on demoneihin...
Dean ei ota uskoakseen olevansa Jumalan silmissä jotenkin erityinen ja niinpä Castiel lähettää hänet ajassa taaksepäin, aikaan jolloin isä-John ja äiti-Mary olivat vasta yhteiselämänsä alkumetreillä. Dean saa selville kaikenlaisia uusia asioita perheestään, kuten sen, että hänen äitinsä oli nuorena demoninmetsästäjä, samoin kuin hänen isoisänsä. Ja että sieluja on sitten tässä perheessä myyty aikaisemminkin...
Samalla Castiel varoittaa Deania Samin valitsemasta tiestä ja pyytää tätä lopettamaan veljensä puuhat - tai taivaalliset sotavoimat astuvat peliin.
Suloinen jakso, sillä aina nämä flashbackit menneisyydestä tuovat jotenkin niin paljon enemmän varsinaiselle tarinalle. Mary oli nuorena todella rankka mimmi!
Metsästäjä nimeltä Travis (Ron Lea) kertoo Samille ja Deanille ihmissyöjähirviöstä nimeltä Rugaru. Rugarun geenit kulkevat sukupolvesta toiseen ja nyt erään Travisin vuosikymmeniä aikaisemmin tuhoaman Rugarun pojan geenit ovat aktivoituneet niin, että on vain ajan kysymys, milloin hän tekee ensimmäisen tapponsa.
Sam on varma, että hirviögeenin kanssa voi elää, jos vain ymmärtää tilanteen ja on tappamista vastaan. Tämä juontaa tietenkin juurensa hänen omaan "hirviövereensä"... Sam ja Dean joutuvat myös lähes käsirysyyn, kun Samin veljeily (tai no... hieman perverssiä tietysti kutsua sitä veljeilyksi) Rubyn kanssa tulee Deanin tietoon. Veljesten välit eivät ole enää sitä mitä ennen. Liikaa salaisuuksia, liikaa hiljaisuutta, liikaa epäluuloa... voi ressukoita.
Upea mustavalkoinen jakso! Kaupungissa kummittelevat niin Dracula kuin Wolfman ja Muumiokin ja veljekset ovat ihmeissään, mikä on homman nimi. Elokuvista innostunut, paikallisen kuppilan tarjoilijatyttöön ihastunut muodonmuuttajahan se on, eikä mikään sen ihmeempi.
Vaikka jakso ei varsinaista tarinaa vie eteenpäin, se on ihan älyttömän hyvä ja hauska. Vanhoja kauhuelokuvia pohjanaan käyttävä jakso on paikoitellen kunnon kauhukomediaa, mutta myös hieman romantiikkaa, sillä Dean tapaa kerrankin pätevän ja asiallisen oloisen tytsyn, Jamien (Melinda Sward), jonka olisi toivonut jäävän kuvioihin pidemmäksikin aikaa. Eniten minua tässä jaksossa kuitenkin ihmetytti se, ettei Dean muka tiennyt ketä ovat Mina ja Jonathan Harker. Luulisi tuollaisen miehen Draculansa katsoneen!
Neloskauden alku on nosti hieman ristiriitaisia tunteita. Miksi Dean kolmoskauden lopuksi heitettiin helvettiin, jos asiaa ei tämän enempää käsitellä? Mutta muutaman jakson taas eteenpäin katsottuani huomasin, että tuleehan ne sieltä ne paljastukset... Käsikirjoittajat eivät vain vielä kauden alussa tienneet, mitä meille katsojille kertoisivat! ;-) Joka tapauksessa neloskausi on paljastunut *todella* jännittäväksi ja huomattavasti addiktoivammaksi kuin kolmonen. Sen nimittäin huomaa katseluvauhdista.
Jään ensi viikoksi yksin kotiin kun muu perhe matkaa mummolaan ja koulutukseen. Arvaatte varmaan, mitä on suunnitelmissa, kun saan kaiken ajan kotosalla itselleni? ;-)
