Luettua: Katja Kallio - Syntikirja

Sain pitkästä aikaa luettua ihan oikean romaanin, Katja Kallion Syntikirjan (Otava 2009, 303 s.). Kalliolla on ihastuttava tapa kirjoittaa ja hänen aikaisemmista romaaneista Kuutamolla ja Sooloilua on tehty myös elokuvaversiot. Hän toimii myös elokuvakäsikirjoittajana ja on tehnyt käsikirjoituksen mm. Neil Hardwickin ohjaamaan elokuvaan Jos rakastat.

Syntikirja kertoo Tuulikista, jonka 30-vuotinen avioliitto Henrin kanssa päättyy eroon. Se kertoo heidän aikuisesta tyttärestään Sofiasta ja tämän tyttärestä Kertusta, sekä myös Henrin uudesta naisystävästä Denisestä. Pääasiassa naisten näkökulmista ihmissuhteita tutkivan romaanin kantavana teemana on nimensä mukaisesti synti ja varsinkin ihmissuhteissa - niin aikuisten kesken kuin vanhempien ja lasten välillä - tapahtuva synti.

"Kenenkään rakkauselämä ei kestä päivänvaloa" julistaa kirjan kansi, mutta olisin valmis laajentamaan tuon kattamaan koko elämän - jokaisen elämässä kun on asioita, jotka haluaisi unohtaa ja joista ei haluaisi kenenkään muun tietävän mitään. Niin myös kirjan hahmojen elämästä paljastuu pikkuhiljaa asioita, jotka eivät ole ollenkaan miellyttäviä. Hahmojen sisintä kaivellaan menneisyyden tapahtumisen kautta, ja kuinka ne heijastavat nykyisyyteen. Hahmot ovat hieman surullisia, synkkiä ja masentaviakin, mutta kasvavat hekin, onneksi.

Pidän todella paljon Kallion tavasta kirjoittaa. Hän luo erittäin elävää tekstiä ja ihastuttaa moniulotteisella tarinankerronnallaan, josta käy ilmi hänen tutustuneen aiheeseensa syvällisesti. Syntikirja ei kuitenkaan aivan yllä omien Kallio -suosikkieni joukkoon, sillä sen hahmoihin ei kunnolla saa otetta, eikä heistä kukaan suuresti herätä sympatioita. Lisäksi välillä joistakin tapahtumista tulee väkisin väännetyn oloisia. Kirja on kuitenkin hienosti kirjoitettu, perinteiseen Kallion tyyliin ja sisältää herkullisia kohtauksia ihmisen elämästä.