Supernatural, Season 2 - jaksot 1 - 8
VAROITUS! SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Ykköskausi päättyi kammottavaan cliffhangeriin, kun monsterirekka jyräsi Metallicarin ja sen sisällä koko Winchesterin äijäköörin. Kakkoskausi siis alkaa sairaalasta, jossa Dean makaa henkihieverissä, mutta Sam ja isukki-John ovat selvinneet vähemmällä. Ja Metallicar on aikas mäsänä... Deanin henki hengailee ruumiista ulkona ja tapaa samassa tilanteessa olevan mimmin, joka sitten paljastuukin ystävälliseksi viikatenaiseksi, joka haluaa viedä Deanin mukanaan. John ei siedä ajatusta poikansa kuolemasta ja tekee sitten sopimuksen The Demonin kanssa. Lopussa vietetään siis hautajaisia.
Aloitusjakso on aivan loistava. Jotenkin nämä perhesuhteet ja niiden syventäminen vain antavat tarinalle niin paljon enemmän kuin pelkkä demonien metsästys. Dean-parka, jo toistamiseen kuoleman porteilla. Uskon, että tämä jakso on pohjana vielä monelle tapahtumalle tulevaisuudessa.
Isänsä kuolemasta järkyttyneet veljekset kuulevat Johnin puhelinvastaajassa viestin heille tuntemattomalta Elleniltä (Samantha Ferris) ja suuntaavat tapaamaan tätä. Paljastuu, että Ellen ja tyttärensä Jo (Alona Tall) ovat Johnin vanhoja perhetuttuja ja pitävät yllä Roadhouse -nimistä kapakkaa, josta on tullut demoninmetsästäjien kokoontumispaikka, (Mietityttää, miksi ihmeessä John ei kertonut näitä asioita pojilleen, vaan piti heidät eristyksissä yksinäisinä metsästäjinä.) Siinä sivussa veljekset käyvät selvittämässä tappajaklovnin salaisuuden.
On mielenkiintoista tavata näitä muitakin metsästäjiä, huomata, että Winchesterit eivät ole yksin, vaan demoneita metsästääkin sankka joukko kaikenkarvaista porukkaa. Eli demoneita ja yliluonnollisia pahiksia siis täytyy olla alamaailmassa todella paljon! Ellen ja varsinkin hänen kuppilassaan asustava matematiikkanero Ash (Chad Lindberg) vaikuttavat mielenkiintoisilta ihmisiltä. Deanin suhtautuminen naisiin on tässä isän kuoleman jälkeen hieman muuttunut, sillä nuoren ja söpön Jo'n lähentely-yritykset eivät näytä suurta tulosta tekevän.
Dean on tehnyt ihmeen ja remontoinut mäsänä olleen Metallicarin entisekseen. Sillä veljekset suuntaavat tutkimaan parin murhan ja lehmien silpomisen yhteyttä. Paljastuu että kaupungissa asustaa ryhmä vampyyrejä ja niin pojat törmäävät vampyyritappaja Gordoniin (Sterling K. Brown), joka alkaa veljeillä Deanin kanssa. Sam ja Dean kuitenkin oppivat, että Supernatural-maailmassakaan kaikki ei ole mustavalkoista vaan on olemassa eri harmaan sävyjä.
Mielenkiintoista tässä jaksossa oli Deanin tarve ystävystyä samanlaisten ihmisten kanssa, puuttuvan isähahmon etsintä sekä lisäksi hänen synkkä puolensa, joka on valmis vaikka tappamaan. Muuten vampyyrihässäkkä ei herättänyt tunteita oikein suuntaan tai toiseen. Gordon oli hieman ikävä, joskin mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Sam haluaa visiitille äiti-Maryn haudalle, mistä Dean ei suuresti ole innostunut. Sen sijaan isoveli huomaa hautuumaalla oudon ilmiön, mikä saa hänet uskomaan jotain yliluonnollista tapahtuneen siellä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että paikallisen auto-onnettomuudessa kuolleen tytön kuolemaan liittyt jotain outoa, ja lopulta pääsemme ensimmäistä kertaa sarjassa tutustumaan zombeihin.
Loistava nimi jaksolla, mutta en ihan vakuuttunut ollut tästä zombihommasta. Angela Mason (Tamara Feldman) herätti kyllä puistatuksia kalmaisessa meikissään, suudellessaan rakastettuaan Neiliä (Christopher Jacot)...
Sam näkee pitkästä aikaa enteen. Siinä mies ampuu toisen miehen ja lopulta itsensä. Sam epäilee enteen liittyvän jollakin tapaa The Demoniin tai ainakin tämän yliluonnollisia kykyjä hallitseviin "lapsiin" (jollainen Sam itsekin siis on). Veljekset tapaavat Andyn (Gabriel Tigerman) jonka taito on aito Jedi Mind Trick ja ryökäle käyttää sitä Dean-reppanaan ja vie tältä Metallicarin (!!!). Samiin kyky ei kuitenkaan toimi ja yhdessä he alkavat selvittää kaupungissa tapahtuvia murhia.
Hieno jakso - "these are not the Droids you are looking for".
Ellenin tytär Jo haluaa seurata isänsä jalanjälkiä demonimetsästäjänä ja karkaa kotoaan Deanin ja Samin perään, kun nämä lähtevät tutkimaan outoja nuorten blondien katoamisia. Asialla on USAn ensimmäinen sarjamurhaaja H.H. Holmes (Stephen Aberle) tai paremminkin hänen haamunsa. Blondi Jo päätyy sitten itsekin uhriksi ja veljeksillä on työ saada hänet pelastetuksi demonilta. Lopussa paljastuu lisää salaisuuksia Johnista.
Deanin suojeleva ja tietyllä tavalla isällinen luonne korostuu tässä jaksossa, kun hän huolehtii Jo'sta (joka ei sitten kuitenkaan osaa näyttää kiitollisuuttaan muuten kuin kiukuttelemalla). Holmes oli tehty vähän kökösti, joskin ne kaappauskohtaukset seinän raoista tuijottavine silmineen olivat aikas ällöjä...
Sam ja Dean päätyvät poliisin käsiin tutkiessaan lakimiehen ja tämän vaimon murhaa, joihin liittyy aavenaisen näkeminen. Deanin tilanne on tukala, koska häntä syytetään murhasta ja koska hänellä on muodonmuuttajan (Kausi 1, jakso 6 "Skin") takia vielä aikaisempikin painolasti henkirikoksista tilillään. Mikään tilanne ei kuitenkaan ole veljeksille mahdoton ja jopa telkien takaa he saavat selville murhien taustalla toimivat yliluonnolliset voimat - sekä myös ne ei-niin-yliluonnolliset. Jakson jälkeen matka jatkuu poliisin kirjoissa etsintäkuulutettuna.
Pidin tämän jakson tunnelmasta ja oikeutta halajavasta aaveesta. Deanin ja Samin yhteistyö on ihailtavan saumatonta. Jaksossa mukana oleva poliisitäti Diana (Linda Blair, Manaajan Regan!) on ihan symppis tapaus lopulta.
Sam ja Dean löytävät risteyksen, jota on käytetty demonien kutsumiseen ja heidän kanssaan diilien tekemiseen. Diili paholaisen kanssa lahjakkuudesta tai suosiosta kun ei ole kuitenkaan ilmainen, 10 vuoden jälkeen demoni lähettää suuren koiransa, hellhoundin, hakemaan itselleen luvatun sielun. Kuuluisa arkkitehti ja kirurgi ovat saaneet jo maksaa velkansa, mutta veljekset päättävät auttaa aikanaan vaimonsa hengen demonin avulla pelastanutta Evan Hudsonia (Vincent Gale). Sam jää suojelemaan Evania hellhoundilta kun Dean lähtee kutsumaan demonia risteykseen.
Deanille isänsä hengestä ehdotuksia tekevä demoni on houkutteleva, enkä yhtään ihmettele, miksi Dean empii. Henkilökohtaisella tasolla nämä pojat eivät aina niin kovin fiksuja ole, mutta omassa hommassaan loistavia - Devil's Trapin käyttö on hauska :)
Kasijakson jälkeen saadaan esimakua tulevasta ja kyllä taas sormet syyhyää, että pääsee katsomaan eteenpäin! Harmi, että näitä voi katsoa vasta kun 3-vuotias on mennyt illalla nukkumaan...
