BAFTA voittajat 2010

Brittien Oscarit eli BAFTAt jaettiin viime sunnuntaina. Matkalla kohti Oscareita - jotka jaetaan vajaan kahden viikon kuluttua - on mielenkiintoista seurata näitä muita palkintoja, jotka jonkin verran antavat osviittaa myös sille, kuka voittaa Hollywoodissa.

Briteissä suurimmaksi voittajaksi nousi ohjaaja Kathryn Bigelow (oikealla) ja The Hurt Locker - elokuva voitti parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen, parhaan kuvauksen, parhaan leikkauksen ja parhaan äänimaailman palkinnot. Itseäni harmittaa, etten vieläkään ole Hurt Lockeria nähnyt, sillä tämän perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että Bigelow on sotaelokuvallaan vahvasti mukana myös Oscar-kisassa.

Näyttelijäpalkinnot menivät parhaasta miespääosasta Colin Firthille elokuvassa A Single Man (ensi-ilta Suomessa 5.3.), parhaasta naispääosasta Carey Mulliganille elokuvassa An Education (ensi-ilta Suomessa 12.3.), miessivuosasta odotetusti Christoph Waltzille elokuvassa Kunniattomat paskiaiset ja naissivuosan palkinto Mo'Niquelle elokuvassa Precious (Suomen ensi-ilta niinikään 5.3.).

Parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinto annettiin Britanniassa Jason Reitmanille ja Sheldon Turnerille hienosta Up in the airista, mikä mielestäni meni oikeaan osoitteeseen. Puvustuksen ja maskeerauksen palkinnot puolestaan sai Young Victoria. Visuaalisten efektien palkinto meni odotetusti James Cameronin Avatarille.


Paras animaatio oli Brittien mielestä Up - Kohti korkeuksia, minkä mm. Episodi -lehti Suomessa valitsi vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ei-englanninkielisen elokuvan palkinnon sai ranskalainen Un Prophete - Profeetta.

BAFTAn oma Rising star award ojennettiin Kristen Stewartille ja ohjaaja Duncan Jones (joka ohjasi hienon sci-fi-draaman Moon) palkittiin Most promising newcomer -palkinnolla.

Jännityksellä odotetaan sitten niitä Oscareita vielä parisen viikkoa :)


Kuvat Googlen kuvahausta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>