Susihukkasten juhlaa - Twilight New Moon (***)

Twilight -sarjan kakkososa Uusikuu saa ensi-iltansa huomenna. Näin elokuvan eilen siitä järjestetyssä ainoassa lehdistönäytöksessä. Virallinen arvostelu on luettavissa joulukuun lehdestä, mutta kirjoittelen tänne blogiini lisäksi epävirallisempia fiiliksiä ja ajatuksia elokuvasta :)

Tarina alkaa siitä, kun Bella (Kristen Stewart) täyttää huimat 18 vuotta, vanheten näin ikuisesti 17-vuotiaana pysyvää vampyyrirakastaan, Edwardia (Robert Pattinson) fyysisesti "vanhemmaksi" - vaikka käytännössähän Edward on jo yli 100-vuotias, vaikka ei oikein siltä näytäkään. Bella puolestaan näkee painajaisia, joissa hän on vanha mummo ja Edward yhtä kaunis kuin ennenkin.


Vanheneminen on kuitenkin ongelmista pienin, kun Cullenien vampyyriperhe päättää Bellan katastrofiksi muodostuneiden syntymäpäiväjuhlien jälkeen muuttaa kaupungista pois. Edward pyyhkii itsensä Bellan elämästä ja jättää tämän yksin. Bella vaipuu kuukausien mittaiseen syvään masennukseen, josta alkaa parantua vasta inkkariystävänsä Jacobin (Taylor Lautner) ystävyyden avulla.


Tämä tuskin kovin monia spoilaa, jos kerron, että Jacobilla on geeneissään salaisuus - hän kuuluu harvinaiseen quileute-intiaanien ryhmään, jotka kantavat "susigeeniä", joka muuttaa nuoren aikuistumisen kynnyksellä jonkinasteiseksi ihmissudeksi, jonka tehtävänä on suojella ihmisiä vampyyreiltä. Geeninsä takia Jacob on aikuistunut ja kasvanut huimaa vauhtia (ja nuorella Lautnerilla on ollut hurja homma kaiken sen lihasmassan kerryttämisessä roolia varten). Tarinaa tuntemattomalle inkkaripoikien keekoilu ilman paitaa saattaa huvittaa, mutta kirjan lukeneet tietävät, miksi heillä on mahdollisimman vähän vaatetta päällään.

Bellan ja Jacobin ystävyys muotoutuu jonkinlaiseksi rakkaudeksi asti, joskaan Bella ei saa Edwardia mielestään - varsinkin kun tämä näyttäytyy hänelle varoittavissa näyissä kun hän harrastaa jotain radikaalia. Siksipä Bella ryntääkin apuun, kun Edwardin sisko Alice (Ashley Greene) tulee hänen luokseen ja kertoo Edwardin olevan kuolemanvaarassa...

Sääliksi käy susipoikaa.


Uusikuu on elokuva, jota itseään oikeana elokuvakriitikkona pitävien on helppo halveksua. Tämä olikin aistittavissa lehdistönäytöksessä kuulluista herrasmiesten röhönauruista. Yleensähän kaikkea selkeästi tytöille suunnattua pidetään jotenkin alempiarvoisena, usein hupaisana ja tietyllä tapaa halveksuttavana. Ja nuoret tytöthän ovat teini-ikäisessä romantiikannälässään vähän huvittavia.

Mutta jos on joskus kokenut, mitä on olla nuori tyttö, tietää, että tämänkaltaiset tarinat ovat useille heistä tärkeitä ja saattavat vaikuttaa positiivisesti heidän kasvuprosessissaan kohti aikuisuutta. Kun poikaystävä jättää, monen maailma kaatuu ja mielessä saattavat risteillä jopa itsetuhoiset ajatukset. Siksi nuoren tytön näkökulmasta on aivan uskottavaa vaipuminen suhteen päättymisen jälkeen masennukseen, jossa usea kuukausi vain katoaa elämästä, kuten Bellan tapauksessa.

"Tyttöjen leffoja" ei saisi aina haukkua niiden mahdollisen sentimetaalisuuden takia, sillä niillä on tilauksensa ja oma tehtävänsä tyttöjen kasvun tukemisessa. Fantasiaromanssit ovat tärkeitä varsinkin silloin, kun omasta romanssista vielä vain haaveillaan.

Siksi Uusikuu on alkuperämateriaaliinsa nähden ihan toimiva elokuva. Se ei ole elokuvahistorian mestariteos missään mielessä, mutta viihteellisyydessään oivaa ajanvietettä. Ainakin meitä naispuolisia katsojia hemmotellaan puolialastomilla, kauniilla miesvartaloilla yllinkyllin :)


Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Chris Weitz
Käsikirjoitus: Melissa Rosenberg, perustuu Stephenie Meyerin romaaniin
Pääosissa: Kristen Stewart, Taylor Lautner, Robert Pattinson, Ashley Greene, Billy Burke
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2009
Genre: fantasia
Ensi-ilta: 20. marraskuuta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi