The Cove - meren salaisuus

Sundancen elokuvajuhlilla yleisön suosikiksi noussut dokumentti The Cove esitettiin viime viikolla Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla ja se saa Suomessa yhtenä maailman ensimmäisistä maista myös suuren teatterilevityksen festivaalien lisäksi. Isomman levityksen ensi-ilta on ilmoitettu olevan 9. lokakuuta.


Kohutun dokumentin on ohjannut Louie Psihoynos, entinen National Geographicin valokuvaaja. Hänen mukanaan lähes trillerimäisiä piirteitä saavaa elokuvaa on ollut tekemässä niin Industrial Light and Magicin tehostepajan jengiä (kehittämässä naamioituja kameroita salaisen operaation kuvaamiseksi) kuin mestarisukeltajia.


Projektin taustalla on Ric O'Barry, joka koulutti 60-luvulla supersuosituksi tulleessa Flipper -tv-sarjassa esiintyneet delfiinit. Sarjasta sai alkunsa delfiinien pyydystäminen huvipuistoihin ja delfinaarioihin ja ajan mittaan delfiineistä tuli maailmanlaajuinen miljardibisnes.

O'Barry eli delfiiniensä kanssa vuosia ja oppi kuinka älykkäitä ne ovatkaan. Hän tajusi, etteivät ne kuulu vankeuteen ja aloitti nyt jo kymmeniä vuosia kestäneen eläinaktivistin uransa ja alkoi ajaa delfiinien vapauttamiseen tähtäävä toimintaa tietynlaisena sovitustyönä, koska pitää itseään osasyyllisenä delfiinien ahdinkoon.


The Coven tarina sijoittuu Japaniin Taijin pikkukaupunkiin, jossa pyydetään delfiinejä kouluttajille. Delfinaarioihin valituista eläimistä voidaan maksaa jopa 150 000 dollaria kappaleelta. Ne, joita ei valita, teurastetaan, syödään tai myydään kaupoissa "luvallisena valaanlihana" (tai jopa syötetään kouluruokana paikallisille koululaisille!) – huolimatta lihan huimasta elohopeapitoisuudesta. Pelkästään Taijin kaupungissa tapetaan 23 000 delfiiniä vuodessa.

Psihoynosin keräämä monista eri ammattilaisista koottu ”Ocean's 11” sai paikallisten viranomaisten ja valaanpyytäjien vastustuksesta huolimatta salakuvattua Taijin delfiinipoukaman karmivat tapahtumat.

 

Dokumentti on muistutus siitä, miten paljon eläimiin kohdistuvaa vääryyttä maailmassa edelleen tapahtuu ja kuinka aktivismi edelleen on tarpeen. Se on dokumentti, joka pysäyttää ja saa paatuneimmankin sielun haukkomaan henkeä. Kuvasto on rajua katsottavaa, eivätkä kyyneleet ole kaukana. Raakuudesta huolimatta dokumentissa on myös paljon kaunista - mm. sukellukset valaiden kanssa ovat käsittämättömän upeaa katsottavaa - ja se muistuttaa meitä, että olemme vastuussa tuon kauneuden säilyttämisestä maapallollamme. O'Barryn tavoin yksittäinen ihminen voi tehdä paljon.

 

Tämä on taas sellainen dokumentti, mikä jokaisen pitäisi nähdä. Maailmassa ummistetaan silmät tärkeille asioille liian usein, ja mikäli asioista ei tiedetä, ei niille myöskään voida tehdä mitään. Mitä enemmän tietoisuutta jaetaan, sitä enemmän ihmisillä on mahdollisuuksia vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tuomio: *****

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010