Tiistain Cinet

Tiistaina Espoo Cinessä (tosin Helsingin Andorrassa katsottuna) oli minulle vuorossa Richard Eyren ohjaama, Liam Neesonin, Antonio Banderasin ja Laura Linneyn tähdittämä The Other Man sekä saksalainen, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen karhun voittaja Alle anderen (Everyone else).

The Other Man kertoo softasuunnittelija-Peteristä (Neeson) ja kenkäsuunnittelija-Lisasta (Linney), jotka ovat olleet naimisissa iät ja ajat, ja heidän aikuinen tyttärensä Abigail (Romola Garai) on jo muuttanut pois kotoa. Peter ja Lisa ovat tyytyväisiä elämäänsä, mitä nyt Lisa silloin tällöin kyselee kummallisia rakkaudesta ja uskollisuudesta.

Eräänä päivänä Lisa katoaa ja jättää jälkeensä läppärin ja kännykän, johon tulee puhelu oudolta mieheltä. Peter päätyy kuuntelemaan viestin, joka todistaa hänen vaimollaan olevan suhteen toiseen mieheen. Miehestä tulee Peterille pakkomielle, joka vie hänet Milanoon. Siellä hän tapaa Ralphin (Banderas), vaimonsa rakastajan.

Tarina seuraa Peterin kasvua murhanhimoisesta aviomiehestä tietynlaiseen anteeksiantoon, ja lopussa seuraa twisti, johon ei aivan ollut osannut varautua vaikka siihen vihjeitä olikin sadellut pitkin matkaa. Koska itselle twisti tuli oikeasti yllätyksenä, se nosti elokuvan pisteitä huomattavasti.

The Other Man ei yllä aivan Eyren edellisen ohjaustyön tasolle, sillä Paljastavat merkinnät (Notes on a scandal) oli yksi julkaisuvuotensa vaikuttavimpia elokuvia. Se on kuitenkin mielenkiintoinen tutkielma uskottomuuden vaikutuksista ihmiseen ja lopputwisti antaa tuolle tutkielmalle vielä vähän lisää syvyyttä.

Tuomio: *****


Tiistain toinen elokuva oli saksalainen, Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisen karhun voittanut draamakomedia Alle anderen, joka kertoo elävästi miehen ja naisen suhteesta ja sen kehityksestä, erilaisista odotuksista. Gitti (Brigit Minichmayr) ja Chris (Lars Eidinger) ovat seurusteleva pari, joilla on melkoisen erilainen maailmankatsomus. Gitti on sosiaalinen PR-ihminen, joka on valmis sanomaan mielipiteensä toisista ihmisistä suoraan. Chris puolestaan on sulkeutuneempi arkkitehti, joka lahjakkuudestaan huolimatta ei osaa ottaa mahdollisuuksiaan vastaan.

Gitti ja Chris pitävät itseään normaali-ihmisiä parempina ja erilaisina, mutta lopulta joutuvat huomaamaan, etteivät olekaan sen erikoisempia. Kun Chris tapaa vanhan tuttavansa Hansin (Hans-Jochen Wagner), "normaalien" ihmisten joukkoon sopeutuminen alkaa nostaa päätään ja pariskunnan välille alkaa kasvaa juopa, joka voimistuu Gittin pyrkiessä muuttumaan ja miellyttämään Chrisiä.

Hyvin pienimuotoinen draama pitää sisällään useita keventäviä ja hulvattomia kohtauksia, joskin se myös käsittelee hahmojaan oikeina, aitoina ihmisinä, joita voi satuttaa. Kokonaisuutena se piirtää realistisen kuvan ihmissuhteesta ja siitä, mikä lopulta on kaikista tärkeitä: sekä toisen ihmisen että itsensä kunnioittaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin on.

Tuomio: *****

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>