Tiistain Cinet

Tiistaina Espoo Cinessä (tosin Helsingin Andorrassa katsottuna) oli minulle vuorossa Richard Eyren ohjaama, Liam Neesonin, Antonio Banderasin ja Laura Linneyn tähdittämä The Other Man sekä saksalainen, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen karhun voittaja Alle anderen (Everyone else).

The Other Man kertoo softasuunnittelija-Peteristä (Neeson) ja kenkäsuunnittelija-Lisasta (Linney), jotka ovat olleet naimisissa iät ja ajat, ja heidän aikuinen tyttärensä Abigail (Romola Garai) on jo muuttanut pois kotoa. Peter ja Lisa ovat tyytyväisiä elämäänsä, mitä nyt Lisa silloin tällöin kyselee kummallisia rakkaudesta ja uskollisuudesta.

Eräänä päivänä Lisa katoaa ja jättää jälkeensä läppärin ja kännykän, johon tulee puhelu oudolta mieheltä. Peter päätyy kuuntelemaan viestin, joka todistaa hänen vaimollaan olevan suhteen toiseen mieheen. Miehestä tulee Peterille pakkomielle, joka vie hänet Milanoon. Siellä hän tapaa Ralphin (Banderas), vaimonsa rakastajan.

Tarina seuraa Peterin kasvua murhanhimoisesta aviomiehestä tietynlaiseen anteeksiantoon, ja lopussa seuraa twisti, johon ei aivan ollut osannut varautua vaikka siihen vihjeitä olikin sadellut pitkin matkaa. Koska itselle twisti tuli oikeasti yllätyksenä, se nosti elokuvan pisteitä huomattavasti.

The Other Man ei yllä aivan Eyren edellisen ohjaustyön tasolle, sillä Paljastavat merkinnät (Notes on a scandal) oli yksi julkaisuvuotensa vaikuttavimpia elokuvia. Se on kuitenkin mielenkiintoinen tutkielma uskottomuuden vaikutuksista ihmiseen ja lopputwisti antaa tuolle tutkielmalle vielä vähän lisää syvyyttä.

Tuomio: *****


Tiistain toinen elokuva oli saksalainen, Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisen karhun voittanut draamakomedia Alle anderen, joka kertoo elävästi miehen ja naisen suhteesta ja sen kehityksestä, erilaisista odotuksista. Gitti (Brigit Minichmayr) ja Chris (Lars Eidinger) ovat seurusteleva pari, joilla on melkoisen erilainen maailmankatsomus. Gitti on sosiaalinen PR-ihminen, joka on valmis sanomaan mielipiteensä toisista ihmisistä suoraan. Chris puolestaan on sulkeutuneempi arkkitehti, joka lahjakkuudestaan huolimatta ei osaa ottaa mahdollisuuksiaan vastaan.

Gitti ja Chris pitävät itseään normaali-ihmisiä parempina ja erilaisina, mutta lopulta joutuvat huomaamaan, etteivät olekaan sen erikoisempia. Kun Chris tapaa vanhan tuttavansa Hansin (Hans-Jochen Wagner), "normaalien" ihmisten joukkoon sopeutuminen alkaa nostaa päätään ja pariskunnan välille alkaa kasvaa juopa, joka voimistuu Gittin pyrkiessä muuttumaan ja miellyttämään Chrisiä.

Hyvin pienimuotoinen draama pitää sisällään useita keventäviä ja hulvattomia kohtauksia, joskin se myös käsittelee hahmojaan oikeina, aitoina ihmisinä, joita voi satuttaa. Kokonaisuutena se piirtää realistisen kuvan ihmissuhteesta ja siitä, mikä lopulta on kaikista tärkeitä: sekä toisen ihmisen että itsensä kunnioittaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin on.

Tuomio: *****

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>