Haastattelu: Jeff Bridges - Kova kuin kivi (True Grit)


Kova kuin kivi - True Grit -elokuvan dvd- ja blu-ray -julkaisun tiimoilta minulla oli ilo ja kunnia saada julkaistavakseen elokuvassa jäyhän kovaa Rooster Cogburnia näyttelevän JEFF BRIDGESIN haastattelu.

Q: Hei Jeff. Sinua pidetään yhtenä Hollywoodin mukavimmista ihmisistä, mutta olet myös loistava näytellessäsi kovanaamaa kuten Rooster Cogburnia True Gritissä tai Bad Blakea Crazy Heartissa. Onko Jeff Bridgesillä kovanaamainen puolensa?
A: (Nauraa) Ei, en minä ole mikään kovanaama. Voin kyllä näytellä sellaista, sillä se on hauskaa. Pidän kovanaamojen näyttelemisestä.

Q: Oletko sitä mieltä, että Roosterin hahmo kuuluu tähän kategoriaan?
A: En usko, että hän itse kutsuisi itseään kovanaamaksi, mutta kyllä, luulen, että muut ihmiset pitävät häntä koviksena. Hän kun on sellainen jörö alkoholisti jolla on usein krapula. Se tekee ihmisestä kovanaaman.

Q: Kuinka valmistauduit Roosterin rooliin?
A: Vertasin Roosterin hahmoa Charles Portisin romaanissaan kirjoittamaan hahmoon, enkä verrannut sitä lainkaan John Wayne -elokuvan versioon hahmosta. Siihen suuntaan Coenin veljekset minua ohjasivat menemään ja seurasin tätä ohjetta.

Q: Kun tiesit, että John Wayne voitti tuosta kyseisestä roolista Oscarin vuonna 1969, nostiko se paineita roolin esittämisen suhteen?
A: Ei, teen vain parhaani joka kerralla. Itse asiassa ensimmäinen ohje, jonka Coenit minulle antoivat oli “Me emme ole tekemässä lännenelokuvan uudelleenfilmatisointia. Me olemme tekemässä elokuvaa Charles Portisin romaanista”. En siis viitannut roolissani John Wayne-elokuvaan ollenkaan. Luin kirjan ja silloin tiesin, mitä Coenit ohjeellaan ajoivat takaa. Kirja on upea ja hyvin paljon sen tyylinen, minkä Coenin veljesten voisikin uskoa tekevän elokuvaksi.

Q: Osa elokuvasta kuvattiin Austinissa Teksasissa, mikä on kivan musiikillinen kaupunki. Esiinnyitkö missään konserteissa sinä aikana kun olitte kuvausryhmän kanssa siellä?
A: Tyttäreni Jessica toimi apulaisenani tässä elokuvassa ja hän oli mukanani jokaisella askeleella. Hän myös soittaa kitaraa, laulaa ja kirjoittaa lauluja, ja olemme tehneet yhdessä muutamia konsertteja. Teimme pari myös Santa Fessä. Yksi näistä konserteista oli erityisesti tarkoitettu maskeerausosaston päällikölle Tarra Daylle, joka oli mukana Crazy Heartissa. Hän nimittäin halvaantui ja me halusimme avustaa häntä rahallisesti pitämällä hänen kunniakseen konsertin. Se oli mahtavaa. Lyöttäydyimme yhteen erään paikallisen yhtyeen kanssa, nousimme lavalle ja teimme oman osuutemme.

Q: Millaista oli työskennellä jälleen Coenin veljesten kanssa?
A: Coenit tekevät omalaatuisia, hyvin uniikkeja elokuvia. He ovat fantastisia. Olen työskennellyt useiden mahtavien ohjaajien kanssa ja jokainen on erilainen. Katsotaan vaikka Scott Cooperia, joka ohjasi Crazy Heartin. Hän oli nimittäin ohjaajana ensikertalainen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ohjannut edes lukionäytelmää, eikä ollut koskaan kirjoittanut yhtään käsikirjoitusta ja hän teki elokuvan 24 päivässä. Hän oli erittäin innostunut ja se tarttui koko kuvausryhmään, koska innostus oli niin aitoa. Siinä ei ollut mitään keinotekoista.
On siis näitä Cooperin kaltaisia ohjaajia ja sitten on näitä coolimpia ohjaajia, niin kuin Coenin veljekset. Mukana ei ole sitä jättiläismäistä innostusta, mutta jokaisena päivänä mukana on kuitenkin tietynlainen coolius. Molemmat saavat aikaan upeita tuloksia. Katsotaan vaikka, mitä he tekivät Big Lebowskin kanssa. Voisi kuvitella, että Coenit ovat hauskoja tyyppejä, mutta ei, eivät he ole sen ihmeemmin hauskoja. Ei sillä, etteikö heillä olisi huumorintajua, mutta eivät he ole alituiseen laukomassa vitsejä. He ovat hyvin mukavia ja ympäröivät itsensä ihmisillä, joiden kanssa ovat työskennelleet aikaisemminkin, jotta kuvauspaikalla olisi kodinomainen tunnelma.

Q: Näyttelit alkoholistia Crazy Heartissa ja nyt uudestaan True Gritissä. Kuinka olet itse pysynyt järjissäsi ja selvänä kaikki nämä vuodet Hollywoodissa?
A: Olen tietenkin ollut krapulassa tarpeeksi monta kertaa itsekin (nauraa). Luulen, että se on hyvää tuuria. Ymmärrän miksi jotkut ihmiset ratkeavat, mutta minusta se on liian tuskallista. Vai mitä luulet? Itse sitä oppii asian aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan opi. He joutuvat mukaan oravanpyörään, mutta itse onneksi olen välttynyt siltä. Voisin toki olla vähän paremmassa kunnossa. Ihailin todella paljon omaa isääni, sillä hän oli terveysintoilija ja aihe oli aina esillä keskusteluissamme. Tapasin sanoa “Isä, jokaisen hetken pitää olla uusi. Jokainen hetki pitää elää kuin se olisi ainutlaatuinen”. Ja hän sanoi “Kyllä, tuo on ihana ajatus, mutta elämä ei toimi niin. Me olemme tapojemme orjia ja kehitämme itsellemme niin hyviä kuin pahojakin tapoja. Sinä haluat kehittää hyviä tapoja.” Vasta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen, tajuan mitä hän ajoi tällä takaa (nauraa).

Q: Millä tavalla Coenin veljekset työskentelevät yhdessä?
A: He ovat kertoneet, että uransa alussa he halusivat toisen heistä ottavan haltuunsa tuottajan pestin, koska he eivät halunneet kenenkään ulkopuolisen tulevan väliin. Minusta heidän työskentelynsä näyttää siltä, että he käsikirjoittavat, tuottavat ja ohjaavat kaiken yhdessä. Ethan kävelee ympäriinsä kepin kanssa, enkä tiedä mitä hän ajattelee. Joel on heistä se vanhempi ja luulen, että hän on se joka sanoo “action”. Molemmat heistä tulevat antamaan ohjeita aivan kuin tavallinen ohjaaja tekisi. Minusta on ihan luonnollista kysyä neuvoa kummalta tahansa. Kaikki on erittäin rentoa, enkä ole koskaan nähnyt heidän riitelevän keskenään, mikä on oikeastaan aika uskomatonta. Rakastan heidän elokuviaan.

Q: Ovatko he muuttaneet ohjaustyyliään vuosien varrella?
A: No eivätpä oikeastaan. Joel leikkasi poninhäntänsä ja siinäpä se oikeastaan onkin (nauraa)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuvien jatko-osat - puolesta vai vastaan?

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010